Kysyin ekana että tuoko se on, vaikka tunnistin ja näin lapseni heti

Rv 10+0: Herättiin ja lähdettiin neuvolaan. Ensimmäinen lääkärinkäynti alkoi klo. 9:20 ja lääkärinä oli mukava nuori blondi nainen. Mentiin istumaan ja hän kyseli miten oon voinut, onko ollut pahoinvointia, verenvuotoa, vatsatuntemuksia ja missä käyn töissä. Puhuttiin mun verenpainetaudista ja näytin hänelle mun kotiseuranta mittaukset ja lääkäri sanoi että mun arvot ovat raskauden aikana olleet niin hyvät, että lääkitystä ei välttämättä tarvitse aloittaa. Ainakaan nyt. Lääkäri konsultoi toista lääkäriä ja soittaa mulle seuraavana päivänä että miten on, aloitanko lääkityksen vaiko en. Keskustelun jälkeen hän ohjasi mut pukuhuoneeseen riisuuntumaan ja menin normaalille gyne-tutkimuspöydälle makaamaan. Siitä alkoi sisätutkimus ja kaikki näytti siltä niinkuin piti. Lääkäri tunnusteli mun kohdun ja kehui että se on kasvanut ja pulloittaa okein hyvin. Kun tutkimus oli valmis, hän kutsui Matiaksen minun viereeni. Lääkäri laittoi hurjan näköisen ultralaite kepin päälle kondomin ja nyt alkoi ultraus alateitse. Tutkimuksen tuoma hirveä ja epämukava olo katosi saman tien ja kyyneleet alkoivat virtaamaan kun ruudulle pomppasi samantien jokin musta möykky. Kysyin ekana että tuoko se on, vaikka tunnistin ja näin lapseni heti. Näitä tilanteita kaikki on nähnyt elokuvissa ja televisiossa, mutta kun tämä kaikki tapahtuu itselleen ja kaikki on yhtäkkiä jotenkin todella realistista nin fiilis oli sanoinkuvaamaton, olin niin onnellinen ja samalla helpottunut. Siellä on oikeasti elämää ja osasin erottaa heti sydämenlyönnitkin ennenkun lääkäri ehti sitä näyttää. Tuijotin vain ruutua ja itkin hysteerisesti hymyillen ja äänekkäästi samalla puristaen Matiasta kädestä. Se hetki ei tule unohtumaan koskaan ja olisin voinut tuijottaa meidän pikkuista koko päivän. Lääkäri kutsui puheissaan minua äidiksi ja se tuntui hyvältä. Lääkäri paineli vatsaa ja sai alkion kääntymään mutta hereille häntä ei saatu. Mutta siellä on nyt hyvä nukkua, keräillä voimia jotta jaksaa kasvaa isoksi ja vahvaksi. Lääkäri mittasi alkion pituudeksi 3cm ja koko vastasi päivälleen ja tismalleen raskauspäivää 10+0. Saatiin ultrakuva kotiin ja sitä on ihana katsella. Tuosta käynnistä, pikkuisen kanssa ensitapaamisesta lähtien olo on taas ihan uudenlainen. En ole kärsinyt menettämisen pelosta missään vaiheessa, enkä mieti sitä vieläkään, mutta siitä hetkestä lähtien on ollut tunne ja huoli että pikkuisella olisi aina, koko elämänsä ajan kaikki hyvin ja hänellä olisi turvallinen olla. Pieni rakas menee nyt kokomaailman edelle ja millään muulla ei ole väliä kunhan hänellä on elämässään kaikki hyvin.

Rv 10+1: Töissä väsytti, heikotti ja oli vatsatuntemuksia. Lääkäri soitti mulle ja kertoi että hän oli konsultoinut toista lääkäriä joka on erikoistunut näihin raskaudenajan verenpainetauti asioihin ja

lääkitystä ei tarvitse aloittaa kun arvot ovat olleet normaalit. Mahtavaa!

Rv 10+2: Väsyttää. Vatsa kipuilee, alapäässä tuntuu pientä hetkittäistä kipua ja vatsa on sekaisin.

Rv 10+3: Matias haki mut töistä ja meillä oli bänditreenit illalla klo 22:30 huhhuh. Kulta oli ostanut itselleen mun lemppari miestenhajuvettä, mulle suklaata ja vauvalle ensimmäisen lelun, pupu pehmolelun!

Rv 10+4: Tänään meillä bändin kanssa oli kaksi joululaulu keikkaa hyvinkään kauppakeskus Willassa. Siellä oli kivat joulumarkkinat. Saatiin ostettua joululahjoja perheille ja sieltä kun lähdettiim niin vein Matiaksen työpaikan pikkujouluihin. Mä jäin kotiin ja oli outoa olla koko ilta yksin. Kävin tunnin kauppareissulla, kotona katselin GG:tä (gossip girl) ja leivoin suklaakakun huomisia kihlajaisjuhlia varten.