Kello on 11:25, ulkona sataa, oon vielä yöpuku päällä ja poika on nukkunut parvekkeella kohta 1,5 tuntia. Kohta on pojan ruoka-aika ja sitten odotellaan että isi tulee töistä kotiin. Äidilläkin alkaa olemaan jo nälkä.
Kaikkea on taas ehtinyt tapahtua huhtikuun aikana. Patella oli nimipäivät, multa revittiin viisaudenhampaat, Patelle puhkesi taas lisää hampaita, vauva otti ensiaskeleet ja viimeinen vauvakuukausi lähti käyntiin.
Paten nimppareita vietettiin perheen kesken. Oli todella nätti ja aurinkoinen sää ja nimipäiväsankari nukkui koko kahden tunnin vaunulenkin ajan. Yllä olevassa kuvassa nimipäiväsankari hymyilee virkeänä unien jälkeen.
Tammikuussa multa revittiin ensimmäistä kertaa 2 kappaletta viisauden hampaita ja loputkin kaksi revittiin viime viikolla pois. Huh, enään niitä ei ole ja hyvä niin! Mulle jäi tosi hyvä fiilis noista kokemuksista. Molemmilla kerroilla aikaa meni puudutuksineen kaikkineen 15 minuuttia kun marssin jo takki päällä ovista ulos. Viime viikolla mulla oli aika 9:45 ja kotisohvalla katsoin kelloa jonkin ajan kuluttua että herranjestas kellohan näyttää vasta 10:10. Molemmilla kerroilla oon joutunut ottamaan vain yhden kipulääkkeen puudutuksen loputtua, olen pystynyt syömään normiruokaa samana päivänä eikä ole ollut mitään särkyjä. Jes, ne on nyt hoidettu pois alta eikä niitä tarvitse miettiä enään ikinä! :) Oon siitä tosi onnellinen ja helpottunut, vaikka ne eivät ikinä vaivanneet, mutta eipähän ole sitäkään riskiä enään. Niinkun äitinikin kommentoi, niin nyt on taas neljä huolen aihetta vähemmän. :D
Pate ei ole huolinut tuttia yli kuukauteen. Tarkkaa aikaa en muista, että milloin meiltä loppui tutin käyttö, mutta eräs ilta nukkumaan menneessä etsittiin pojalle tuttia ja tajuttiin että se oli edelleen pinnasängyssä. Ensin tutti loppui kokonaan päiväunien nukuttamisessa ja jos itku tuli niin syli auttoi, tutti ei. Sitten tuttia alettiin pureskelemaan suupielillä ja sitä syljettiin pois jos sen koitti laittaa suuhun. No hyvä on, ei käytetä tuttia sitten. Tässä asiassa ei ole mitään muuta valitettavaa kuin se uudelleen nukuttaminen öisin. Vauva nukahtaa yöunille joko sänkyyn yksin, silittäen sänkyyn, syliin tai tissille. Tissille jos nukahtaa niin se ei ole tarkoituksellista äidiltä, koska Pate nukahtaa kyllä yöunille ilman iltatissiä tai vasta sen jälkeen nukuttamalla. Mutta öisin oli ennen niin paljon helpompi nukuttaa uudelleen kunhan laittoi vain tutin takaisin vauvan suuhun. Tämän takia on vaikea lopettaa yösyöttöjä koska öisin kun herää niin iskee laiskuus ja valitsee mielummin sen että ottaa pojan tissille nukkumaan kuin että heijaa sylissä 3 minuuttia. Välillä jaksaa ja välillä ei. Vika on äidissä, Pate kyllä nukahtaa uudelleen ilman tissiä kunhan jaksaisi paijaa tai keinuttaa takaisin uneen. Yö heräämiset ja yöt muutenkin rauhoittuvat varmaan vasta sitten kun imetys loppuu kokonaan, mutta haluan kuitenkin jatkaa imettämistä, vaikka äiti ''ei voikkaan'' olla tulevaisuudessa joka yö vierellä. Ja meillä on myös sovittuna muutamia yökyläilyjä mummolaan. Jossain vaiheessa mun pitää kuitenkin aloittaa sellainen verenpainelääkitys jolloin en saa enään imettää. Jotenkin sitä ei haluaisi lopettaa tissin antamista kun tuttia ei huolita.
Hampaita on nyt 7 kappaletta ja lisää tulee kokoajan, sieltä kuultaa ja turvottaa jo seuraavat hampaat. Lääkettä joutuu antamaan silloin tällöin ja eilen annettiin taas vähään aikaan kun sormet oli kokoajan suussa, kuola valui ja tissikään ei auttanut kärttyisyyteen. Ei onneksi kiukutellut pahasti ja yö meni hyvin.
Pate otti 10 kuukauden ikäisenä ensiaskeleensa. Oltiin vaihdettu yöpuku päälle ja poika halusi mennä katsomaan kun iskä oli imuroimassa. Taluttaen lähdettiin kohti olohuonetta ja poika jopa melkein juoksi kun oli niin tohkeissaan imurin äänestä. Huomasin ettei mun tarvinnut olla ollenkaan tukena ja poika piti mun käsistä ''muutenvaan'' kiinni, päästin irti ja poika jatkoi juoksemista 3 askeleen verran! Kiljuin Matiakselle että Pate käveli itse! Kokeilin heti uudelleen ja Pate syöksyi taas toiset 3 askelta eteenpäin. Meno oli aika vaarallista ja holtitonta. Sitten kokeiltiin vielä hetken kuluttua ja Pate tepasteli 5 askeleen verran rauhallisessti olohuoneessa. Pate oppi kävelemään! Ja äiti liikuttui melkein kyyneliin.
Pate harjoittelee kävelemistä rauhalliseen tahtiin. Ja liikkuu kontaten. Ekan viikon aikana käveli ilman tukea 2-3 askelta kerran tai kaksi kertaa päivässä. Saattoi juosten syöksyä pää edellä mun syliin kolmella askeleella tai välillä kaatui vaan. Tukea pitkin kävelee kyllä hyvin ja on oppinut nyt laskeutumaan itse alas, mikä helpottaa äidin oloa arkisin. Se on tosi hyvä että Pate ottaa kävelyn rauhallisesti, mutta pojalla on kyllä todella hyvä tasapaino. Kun laitan Paten seisomaan niin parhaimmillaan se seisoo 4-5 minuutinkin ajan ilman tukea, mutta on paikoillaan tai sitten ottaa 2-4 askelta ja kaatuu/äiti ottaa kopin.
Viime viikolla Pantse käveli keittiössä 8 askeleen verran syöttötuolille, eilen Pate ekan kerran käveli yli metrin mun luokse niin että laitoin pojan seisomaan lattialle ja menin itse nojatuolille ja Pate käveli kaksi kertaa äidin luokse tukevin eikä ollenkaan horvuvin askelin.
Kehitystä tapahtuu pikkuhiljaa ja eilen kehitys edistyi kyllä huomattavasti. Harjoitus tekee mestarin enkä malta odottaa kun kävely lähtee oikein toden teolla sujumaan. Tänään Pate oli nojatuolia vasten ja ekan kerran teki niin että irrotti otteensa ja kääntyi ilman tukea ja tepasteli pari askelta mun luokse kun olin siinä ihan pojan vierellä. Vähän hirvittää vielä, mutta kehitystä on jo havaittavissa eikä meno ole enään niin holtitonta kuin mitä se oli kaksi viikkoa sitten. Ja pahimmilta haavereilta ollaan onneksi vältytty. Itse lähdin melkein heti ensiaskeleiden jälkeen juoksemaan 9-10kk iässä, onneksi Pate ottaa rauhallisemmin! Mutta poika osaa kävellä ja se on upeeta!
Paten 1v syntymäpäiväjuhlien kutsukortit ovat nyt valmiit ja postitettu. Pate on nyt 11kk ja viimeistä vauvakuukautta viedään! Pieni letkunokkamme on pian 1 vuotias taapero.
