1 vuotias poika oli ihmeissään kaikista saamistaan syntymäpäivälahjoista. Äidin ja isin paketti oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Paketti oli paketoitu isin ostamaan jalkapallo paperiin ja äiti oli laittanut koristeeksi vielä sinisen ruusukkeen, siitä oli helppo pitää kiinni!
Paperia revittiin ja ihmetys oli suuri, Pate sai juuri lahjaksi ensimmäisen cd-levynsä. Mimin ja Kukun levyn. Tätäköhän me luukutetaan sitten non-stoppina kaikki seuraavat vuodet?
Mitä kummaa, levyn alta paljastui t-paitaa, shortsit ja aurinkolasit! Nyt oon cool ja vanhemmat ne kuvittelee että en saa tälläisiä laseja riisuttua yksin pois. Enpä.
Tämä vuori, tämä määrä leluja valloitti meidän olohuoneen. Haluaisin vain repiä eläin kirjasta eläinten karvoja ja pärisyttää ruokaa suusta, ruokakaukaloa vasten painautuen. Kylpyhetkiin ilmestyi tuo uusi ankka ja lammas soittorasia saa minut aina hymyilemään. Äiti heittää sen mulle soimaan ja lähtee juoksu jalkaa tyhjentämään tiskikonetta, ennenkuin minä kiipeän sinne sisälle.
Ensimmäinen sanani oli isi ja siitä meni tunti niin osasin sanoa myös äiti.
Äiti näytti iloiselta. Eilen osoitin apinavauvaa ja sanoin sitä isiksi. Kotona kävelen ja konttaan 50-50. Enkä tiedä mitään parempaa kuin aamutissin ja avaimien heiluttamisen ulkona rattaissa.
Tämä kuva on vanha ja kävelytuoli on onneksi lahjoitettu Seidi-serkulle jo eteenpäin.
Aika käydä nukkumaan, hyvää yötä. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti