Raskausmyrkytys synnytyskertomus

Keskiviikko 13.5.2015 Rv 35+1: 

Lähdettiin normaalisti neuvolaan. Meillä oli aika varattuna ihan normaalille rutiini käynnille ja lisäksi oli vielä neuvolalääkärille aika raskauden toiseen ja viimeiseen lääkärintarkastukseen. Kävin normaalisti antamassa virtsanäytteen jonka jälkeen kävin vaa'alla. Vaaka näytti 67,8kg mikä oli paljon enemmän mitä se oli toissaviikolla. Naurettiin että oho, herranjestas oon kasvanut! Eikä tässä vaiheessa vielä tiedetty että se oli huono asia. Mentiin huoneeseen, neuvolatäti tulee ja ekana kertoo että virtsassa on proteiinit koholla kahdella plussalla. Ajattelin että se olisi vain joku virhearvio tai ohimenevä seikka. Neuvolatäti luetteli myrkytysoireita ja kyseli onko mulla niitä. Ei ole, muuta kuin että verenpaineet ovat koholla mitä ne ovat kyllä aina muutenkin. Olin juuri muutamaa viikkoa aiemmin aloittanut raskausajan verenpainelääkityksen. Täti kertoi että kun mulla on painoa ja turvoitusta tullut nyt liian nopeasti niin lyhyessä ajassa ja virtsa-arvot olivat koholla niin niitä olisi nyt hyvä ehkä seurata kotona muutaman päivän ajan mutta neuvoi mua ensin juttelemaan neuvolalääkärin kanssa. Ja me mentiin käytävän toiselle puolelle lääkärinhuoneeseen. Sisätutkimuksessa kaikki oli kunnossa ja kohdunsuu oli pehmittynyt. Sitten katsottiin masuun vähän ultralla vaikkei siitä paljon mitään selvää saatukkaan kun neuvolan ultralaite on niin vanha ja huono. Eloa siellä kuitenkin näkyi ja se oli tärkeintä :) Lääkäri kertoi ettei hän tiedä täytyykö mun lähteä käymään synnärillä, kohonneiden arvojen takia. Neuvolalääkäri kirjoitti mulle varmuuden vuoksi lähetteen synnärille ja käski mua soittamaan synnytyssairaan kun pääsen kotiin. Soitin synnärille, kerroin tilanteen ja kysyin heidän mielipidettä siihen että tarviiko mun nyt tulla Hämeenlinnaan näytille vai riittääkö se että tulisin ylihuomenna kun mulla on silloin sinne lääkärinaika varattuna. Kätilö neuvoi että mun olisi kyllä hyvä tulla siellä käymään mutta kiirettä ei ole, kunhan tulen illalla käymään päivystyksessä jossain vaiheessa. Matias väsyneenä ei tykännyt tai olisi jaksanut lähteä sinne asti tänään ajamaan. Mäkin ajattelin että turha meidän on sinne mennä nyt ja sitten vielä sama matka uudestaan ylihuomenna. No, niin ei sitten kuitenkaan enään käynyt. Syötiin ja jostain syystä en tiedä miksi, nappasin vauvan synnärikassin autoon mukaan. Kun saavuttiin synnärille niin hoitaja ensin mittasi verenpaineen, annoin virtsanäytteen ja menin 20 minuutiksi sänkyyn vauvan sydänkäyrään. Sängyllä kyljellään kun pötköttelin remmit ja sydänkäyrä anturit mahallani niin tuli itku. Kaikki oli niin uutta ja tuntui jotenkin että nyt on tosi kyseessä! Vastaavia tilanteita olin aiemmin nähnyt vain elokuvissa. En tiennyt miksi olin siinä sydänkäyrässä vaikka nyt jälkikäteen tiedän että sehän on vain rutiini käytäntö. Siinä samalla multa tultiin ottamaan verikokeet. Sitäkin ihmettelin kun ei siitä selitetty että miksi se otetaan. Sitten sydänfilmin jälkeen mentiin odottelee lääkäriä kevyen yli tunnin verran. Odotusaikana oltiin vaan ihan väsyneinä, puhumatta melkein mitään ja pelattiin/katottiin videoita puhelimilla. Sitten kun päästiin lääkärin puheille niin hän kertoi että virtsan proteiinit olivat koholla, niin myös verenpaine, mutta sydänkäyrässä ja verikokeissa oli kaikki kunnossa. Lääkäri sanoi että katsoo kohdunsuun tilanteen jotta tietää että pystyisikö synnytystä alkaa käynnistelemään. Oli kuulemma hyvin kypsynyt ja kysyi multa että mitä mieltä mä olisin jos he ottaisivat mut osastolle seurantaan ja että olisinko varautunut siihen. Mä hämmentyneenä ja järkyttyneenä nauraen kysyin että ''Häh siis ai tänäänkö? No en mä ollut tähän kyllä mitenkään varautunut mutta kyllähän mä tänne jään jos tarve vaatii''. Katsottiin ultralla vauvaa ja lääkäri kertoi että vauva painaa 2,3kg ja sillä ei olisi mitään hätää jos syntyisi nyt. Mä en pystynyt lopettaa hymyilemistä kun olin niin shokissa koko tilanteesta. Päässä vaan pyöri että vauvan pitäisi syntyä vasta juhannuksena, vauva ei ole vielä valmis vaan keskonen, mikä tässä on muka hätänä kun kaikki on hyvin, virtsan proteiinit ovat vain vähän koholla ja miten mä muka tänne voisin jäädä kun mulla ei ole mitään tavaroita pakattuna mukana, mutta pakkohan se oli jäädä ja noi ajatukset unohtuivat aika äkkiä seuraavana päivänä. Pidin Matiasta kädestä kiinni ja meinasin kokoajan alkaa itkeä kun pelotti ja koko tilanne tuli niin puun takaa. Meidänhän piti vain nopeasti tulla täällä käymään ja sitten lähteä takaisin kotiin ruokakaupan kautta. Matias nyt tämän kaiken kuulleena alkoikin yhtäkkiä puhumaan ja kyselemään kauheasti lääkäriltä että kuinka pitkäksi ajaksi Sandra tänne jää ja tuleeko Sandra kotiin yhtenä vai kahtena kappaleena, joudutaanko synnytys käynnistämään ja jos niin milloin :D Lääkäri ei osannut vastata näihin. Meidät vietiin mun huoneeseen ja saatiin hetki aikaa hyvästellä toisemme. Mä itkin enkä halunnut jäädä yksin, oli ihan avuton ja orpo olo, kohta mä jään tänne yksin ja Matias joutuu lähteä eikä kukaan vielä tiedä mitä tulee tapahtumaan, mutta huomenna ollaan taas viisaampia. Tuli sitten aika hyvästellä, Matias lähti itkuisena kotiin ja mä jäin itkien mun vuodeosaston omaan huoneeseen.

1. Viimeinen masukuva ennen neuvolaan lähtöä 2. Ekaa kertaa synnärin vuodeosastolla
3. Ensimmäinen sydänkäyrä 4. Sairaalavaatteet ja ensimmäinen iltapala

Nyt alkaa päiväkirja merkinnät sairaalasta:

Torstai 14.5.2015 Rv 35+2:
Vaikeuksia nukahtaa ilman matiasta. Hikoilen yöllä. Välillä palelen. En saa unta. Väsyttää mutta en nukahda. Koko yö menee levottomasti pyörien, kokoajan tunnin välein heräillen ja samalla tuijottaen kelloa. Odotan aamua ja Matiasta. Matiaksesta ei ole kuulunut mitään. 
6:50 Herätys pissalle
7:00 24h virtsankeräys alkoi      
7:30 Verikoe ja verenpaine mittaus, lukemat ovat todella korkeat edelleen
7:45 Aamupala
8:00 Verenpaine lääke
8:30 Vauvan sydänkäyrä
11:00 Lääkäri kokeili mun refleksit jaloista ja käsistä. Sitten se tunnusteli mun kohdunsuun tilanteen mikä sattui aivan saat*nasti. Se tunusteli sitä pitkään ja pyöritteli sormia siellä ympäri ämpäri. Lääkärin hanskat olivat tämän jälkeen ruskean veriset. Lääkäri sanoi että on vain päivistä kiinni koska synnytys käynnistetään ja puhui että mulla on raskausmyrkytys mihin auttaa vain synnytys. Mutta koska olen niin hyvä vointinen niin odoitellaan ensin huomiseen että mun 24h virtsankeräys tulokset valmistuu. Lääkäri puhui kuitenkin että synnytys käynnistettäisiin huomenna pallolla. Olo on itkuinen. Odotan vain että Matias saapuu paikalle.
12:00 Synnärin lounasaika
12:30 Matias saapui mun luokse ja nyt on parempi mieli
14:15 Vauvan sydänkäyrät katsottiin ja kaikki on kunnossa
14:30 Verenpaineet on tosi korkeat niin mulle annettiin toinen verenpainelääke etuajassa
15:30 Verenpaineet oli edelleen korkeat ja yläpaine oli jopa 190. Otin kolmannen verenpainelääkkeen tältäpäivältä.
16:00 Äiti ja siskot tulivat mun luo ja söin päivällisen
16:30 Otin neljännen verenpainelääkkeen, koska verenpaineet ei vaan laske. Joudun synnytyssaliin tiputukseen jos paineet eivät ole tunnin päästä laskeneet. Vieraiden piti tässä vaiheessa lähteä kotiin ja mua käskettiin menemään vaakatasoon lepäämään.
17:30 Paineet olivat tippuneet normaaleiksi, en joutu tippaan!
18:00 Sydänkäyrät olivat kunnossa, Matias joutui nyt lähtemään kotiin. Venailen verikokeen ottajaa. Kohtua supistelee, sitä vihloo ja sattuu hetkittäin. Pitäisi jaksaa käydä suihkussa.
19:00 Verikoe otettiin ja verta vuoti suht paljon
20:00 Juttelin ystävän kanssa puhelimessa, mulle tuotiin labratulokset mitkä oli hyvät, sain verenpaine lääkkeen ja klexane piikin mikä mulle pistetään päivittäin sen mun veritulppariskin takia. Verenpaine mitattiin ja arvot oli koholla -yllätys yllätys!
21:00 Lääkäri kävi jälleen katsomassa mun refleksit ja kertoi että odotetaan ensin niitä mun vuorokausivirtsanmittaus tuloksia, mutta koska verenpaineet ovat olleet tänään niin korkealla niin huomenna aloitetaan synnytyksen käynnistäminen. Lääkäri kertoi että käynnistelyssä voi mennä useampi päivä, mihin kannattaa varautua. Suunnitelmilla olisi huomenna asettaa pallo (ballonki) mun kohdunsuulle joka avaa kohdunsuuta mekaanisesti 24 tunnin ajan ja otetaan sitten vuorokauden jälkeen pois. Tämän jälkeen kokeillaan kohdunsuuta että onko se auennut, jos on niin kalvot puhkaistaan ylihuomenna ja lapsivedet lähtevät, TAI synnytys käynnistetään tipalla tiputuksessa. Pallon laittaminen ei kuulemma satu ja voi aiheuttaa menkkakipua tai supistuksia joihin saan sitten tarvittaessa kipulääkitystä. Kun kysyin että sattuuko sen laittaminen ja kuinka iso se pallo on (se on yllättävän iso) niin lääkäri nauroi että ei satu todellakaan yhtä paljon kuin se hänen tän päiväinen kohdunsuun sormilla ronkkiminen!
22.00 Hoitaja tuli kyselemään mun vointia, hänellä oli suomi paita päällä tämän päivän mm lätkäpelin vuoksi. Suomi hävisi pistein 5-3 ja tippui kisasta ulos. Hoitaja sanoi että mun olisi hyvä saada nukutuksi ainakin sellainen 4h pätkä ensiyönä ja tarjosi mulle jotakin rauhoittavaa ja rentouttavaa lääkettä jotta uni tulisi simmuun paremmin.
23.00 Hirveä ikävä Matiasta. On jotenkin tosi hämmentävää ja outoa ettei meille tulekkaan kesävauvaa vaan toukokuu vauva! Juttelin Matiaksen kanssa puhelimessa, viestittelin Matiaksen siskon kanssa, söin pari kiiviä, otin pillerin naamaan ja nyt koitan saada nukutuksi!

Perjantai 15.5.2015 Rv 35+3:
6:50 Hoitaja kävi herättämässä mut ja oon niin onnellinen että sain nukuttua jopa pitkät 7 tuntia putkeen sillä ''unilääkkeellä''! Vieläkin väsyttää mutta oon tosi tosi tyytyväinen ja iloinen.
7:20 Verikoe otettiin nyt neljännen tai viidennen kerran. Pyysin että tälläkertaa se otettaisi vasemmasta kädestä kun oikea käsi on jo niin hellänä, vaikka kuinka yritän aina painaa pistokohtaa mahdollisimman paljon. Teki tosi pahaa ja olo on voimaton.
7:30 Aamupala
8:00 Verenpaineen mittaus, lääkitys ja taas yksi puolentunnin vauvan sydänkäyrä hetki
9:00 Lääkäri tutki mun refleksit ja kohdunsuun. Se sattui aivan järkyttävästi kun se tunnusteli sitä, etsi ja haki, paineli ja jotenkin kuulemma myös veteli. Itkin kivusta ja hoitaja rauhoitteli ja silitteli mua. Lääkäri kertoi että olen yhdelle sormelle auki ja tunsi vauvan pään. Sanoi että laittaa ballonkin eli pallon nyt sinne jonka jälkeen se täytettiin 40ml suolasliuoksella. Laittaminen kesti yllättävän kautta kun sen laitto ei heti onnistunut. Itkin edelleen ja hoitaja kysyi että sattuuko mua ja sanoin ettei enään. Se koko tilanne oli kamala ja kivut olivat olleet vain niin hirvittävät ja pelottavat. Pallo oli onnistuneesti paikoillaan jonka jälkeen alkoi kuukautiskivut ja pieni satunnainen vihlonta. Lääkäri sanoi kun itkin että tarkoitus ei ole ketään satuttaa ja on ikävää kun tuntuu niin kurjalta. Pyysin sairaalan verkkoalushousut ja jäin sänkyyn makaamaan. Ballongin katetri roikkuu ulkopuolella ja se on teipattuna reiteen. Ajatus kävelystä tuntuu hurjalta. Itkin ja tärisin vielä puoli tuntia koko toimenpiteen jälkeen. Soitin Matiakselle tilanteesta. Takana oli juuri kivuliain kokemus mitä olen ikinä tuntenut. Olo on todella sekava, jännittynyt ja hermostunut. Matias soitti mulle takaisin ja kysyi että tuleeko hän sairaalalle nyt vai ehtiikö hän vielä jos jää töihin. Sanoin että ole ihan rauhassa vain töissä, 3 tunnin päästä sillä alkaa kuitenkin viikonloppu ja soitan kyllä jos alkaa tapahtumaan.
10:30 Sydänkäyrässä. Katsotaan miten vauva reagoi palloon. Valehtelisin jos sanoisin ettei se mua huoleta ja pelota että meidän toukokuinen keskonen on yli 2kg mua pienempi mitä mitä itse olin syntyessäni.
11:00 Sydänkäyrät olivat hyvät. Nyt yritän käydä vessassa ja pissata näytteen purkkiin tuon ballongin ja sen roikkuvan letkun kanssa.
12:00 Söin lounaan ja vähän tuntuisi siltä että supistelee aina välillä
13:30 Nyt on tullut 3 supistusta puoleen tuntiin
15:00 Tunti meni ilman supistuksia mutta nyt niitä on paljon ja ne ovat kivuliaita
16:00 Ruoka-aika! Matias haki mun ruuan ja söi omat eväänsä.
17:00 Supistuksia tulee usein, etenkin kävellessä ja kylkiasennossa ja ne sattuvat todella paljon. Sain lisää verenpainelääkettä kun arvot olivat taas niin korkeat. Matias joutui lähteä kotiin..
19:00 Ei jumal*uta mikä pissahätä!! Oon ollut sydänkäyrässä yhtäjatkoisesti nyt 70 minuuttia.
20:00 Hoitaja tuli mun huoneeseen nolona ja pahoitteli kun oli unohtanut mut. Ja.sanoi että ihmeen kiltisti mä olin täällä. Vaikka olinhan mä odotellutkin jo 2 pitkää tuntia. No vihdoin kun pääsin vessaan niin pissasin litran kannun kokonaan täyteen ja hain iltapalaa. En pysty kävellä selkä suorassa kun supistaa.
23:00 Juttelin pitkän pätkän Matiaksen kanssa. Supistukset ovat todella tuskaisia ja sain panadolia sekä lämpötyynyn kipuihin.
23:30 Supistuksia tulee paljon ja 2-3 minuutin välein. Sattuu todella todella paljon.      

Lauantai 16.5.2015 Rv 35+4:
7:20 Mut herätettiin aamupissalle. En oo tuntenut vauvan liikkuvan. Pidin pään kylmänä ja sain pojan paineltua hereille. Meinasi jo lievästi sanottuna iskeä paniikki.
10:00 Vaavi liikkuu ihmeen vähän. Sain sen paineltua hereille. Sydänkäyrät kuitenkin olivat hyvät. Ballonki pallo lähti itestään vessassa pois 22/24h jälkeen. Nyt odotellaan lääkäriä ja lisää tietoa.
Olo on tosi hyvä. Ihanku ei olis edes synnyttämässä. Tänään ei olesupistellut ollenkaan.
11:00 Matias tuli mun luo. Lääkäri katsoi että kohdunsuu oli auki kahdelle sormelle. Kohdunsuu on auennut 1cm vuorokaudessa. Tutkimus sattui taas todella paljon ja supisti heti sen jälkeen. Koska kanavaa on niin paljon jäljellä niin kalvoja ei vielä voikkaan puhkaista. Nyt alan syömään supistukia käynnistävää lääkettä ja se pilleri otetaan aina 4 tunnin välein.
12:00 Sain syötyä ja pikku supistuksia on tullut kaksi kappaletta
14:00 Voi että miten hyvä olo tuli kun kävin suihkussa ja vaihdoin puhtaat ja uudet sairaalavaatteet päälle. Samalla Matias vaihtoi uudet lakanat mun sänkyyn. Suihkussa huomasin että limatulppa oli irronnut.
15:00 Sain verenpaine lääkkeen ja katsottiin sydänkäyrät. Niissä ei ole ollut kertaakaan mitään häikkää.
16:00 Sain nyt toisen supistus-pillerin ja nyt on ruoka-aika
17:00 Kun sanoin aiemmin että mun limatulppa irtosi niin se ei ollutkaan vielä mitään. Nyt sieltä tuli meduusa!!
18:00 Matias joutui lähtemään taaas kotiin mutta käytiin sitä ennen vielä jäätelöllä. Kävely kovetti mahaa mikä on ihan hyvä. Vatsa supistuu silloin tällöin mutta se ei tunnu oikein miltään.
20:00 Emätin on jostain syystä tosi hellänä. Tuntuu kuin olisi joku tulehdus. Sydänkäyrään piirtyi paljon supistuksia. Korkein lukema oli 29. Muutamia kivuliaitakin oli. Jännityksellä otin kolmannen supistus pillerin.  
21:00 Uudestaan sydänkäyrässä. Nyt supistuksia piirtyi 1-2 minuutin välein ja korkein lukema olikin nyt jo 100. Mahaa painavat remmit ja anturat aktivoivat supistuksia tiheämmin. Hoitajat päättävät silti antaa mulle klexanen. Eilen sen antamista pohdittiin 2 tuntia, selkäpuudutuksen antamisen mahdollistamisen takia. Klexane pistettiin ja verenpaineet olivat yli 180/110.
22:00 Supistukset vähenivät. Sain unipillerin, toisen verenpainelääkkeen ja sain sitten luvan alkaa nukkua.
23:00 Pari vihlovaa supistusta on nyt tullut  Ja selkää särkee.

Sunnuntai 17.5.2015 Rv 35+5:
6:50 Herätys pissalle. Virtsankeräily jatkuu nyt neljättä päivää ja jatkuu aina synnyttämiseen saakka. Virtsa-arvot ovat nousseet joka päivä korkeammiksi.          
8:00 Aamupala, jokapäiväiset verikokeet, verenpainelääkitys ja sydänkäyrä
9:00 Sain luvan käydä ulkona kävelyllä jos haluan. Nyt aloitettiin supistuslääkkeiden syönti tupla-annoksella 4h välein.
10:00 Matias tuli mun luokse
12:00 Söin lounaan ja odottelen käyrän mittaamista. Lääkäri tuli kertomaan mun virtsatuloksista. Se kertoi että jo raskauden varhaisimmilla viikoilla synnytys käynnistetään/leikataan jos virtsan proteiini arvot ovat 3. Mulla ne olivat nousseet nyt jo lukemaan 2,65. Käynnistys on niin hidasta nii jos nää lukemat ois ollu aiemmi nii oltais varmasti leikattu samantien. Mut nyt se sano ettei mulla oo mitään hätää koska synnytys on jo käynnistetty ja ollaan jo näinkin pitkällä tässä käynnistelyssä..  Mutta jos mun vointi huononee tai tunnen irtautuvan ruumiistani tai jotain muuta hämmentävää niin vauva todennäköisesti leikataan tänään ulos. Mennään nyt ihan vain mun voinnin mukaan koska arvot ovat jo niin korkeat ja hilkulla sitä rajaa.
14:00 Otin verenpaine- ja supistuslääkkeen ja käytiin äsken katsomassa mun huonekaverin viimeyönä syntynyttä poika vauvaa <3
15:00 Istualteen supisti muutaman kerran kivuttomasti. Äsken tuli kirkas näköharha.
18:00 Olin käyrässä ja sain tän päivän kolmannen ja viimeisen supistuslääkkeen.
19:00 Matias on vielä täällä koska mulla on ollut nyt tunnin verran ylävatsakipua. Se alkoi sillä että vatsa oli kivikovana 6 minuuttia putkeen. Eli ns. loppumaton supistus. Ja koitin kävellä huonetta ympäri että maha pehmenisi. Sitten alkoi vatsasärky. Ei oo kuukautiskipua eikä supistuskipua vaan puristavaa ylävatsakipua. Kun supistukset piirtyvät käyrälle niin en tunne niitä supistuksina vaan puristava särky yltyy vain ja ainoastaan ylävatsan kohdalla. Voikun pääsisin leikkaukseen ja tämä kaikki loppuisi. Ylävatsa on ihan helv*tin hellänä. Kuin päänsärkyä mutta vaan ylävatsassa, ei edes kohtuun satu enkä tunne vauvan liikkeitä juuri ollenkaan. Kaikki ovat kyselleet jokapäivä että onko päänsärkyä tai ylävatsakipua. Nyt kun kerrankin on niin ei toimita vaan odotellaan ja jatketaan tutkimuksia lisää. Mun myrkytys on selvästikkin pahentunut ja hoen matiakselle välillä nauraenkin että nyt ei olle kaikki kyllä kunnossa ei todellakaan. Kerron matkakselle ja näytän käyrältä miten supistuksia tulee muutaman minuutin välein, ne piirtyvät käyrälle isosti ja mittarissa on korkeita lukema. Silti mua ei satu kohtuun, en tarvitse särkylääkettä, en ole kivuissani enkä edes huomaa että supistelen ilman että näen sen viereisen sydänkäyrän tietokoneelta ja piirtyneestä mittarista. Tätä hetkeä vertasin ja aika paljonkin siihen ensimmäisen käynnistyspäivän ballonki iltaan kun isoja ja kunnon supistuksia tuli 5 tunnin ajan 6 tunnin välein, sain niihin silloin panadolia, lämpötyynyn ja sanoin hoitajalle etten pysty torkkumaan näin valvavien supistusten välissä kun hän sitä multa kysyi. Nyt ei ole samanlaista. No, hoitaja käy vähän väliä mun luona, kuvailen että mulla on epämukavaa särkyä (ei kipulääkkeen tarvitsemaa kipua) ylävatsassa, sitä puristaa, se aiheuttaa vähän huonovointisuutta ja kivun _aluetta_ voisi verrata närästykseen vaikkei se sitä ole ja näytin kädellä kipualuetta. Kun mulla on ollut jokapäivä sairaalassa kaikkia muita myrkytysoireita kuin sitä kovaa päänsärkyä ja sitä heidän päivittäin kysyvää ylävatsa-alueen vannemaista puristus kipua, niin kun nyt sit on niin he tuovat mulle närästyslääkettä? Sanoinkin matiakselle että vaatiiko se muka myös sen päänsäryn ennenkuin he alkavat toimia tai toimia ainakin nopeammin. Kaikki käy jotenkin niin hitaasti vaikka valitan että mulla on sitä vannepuristus kipua ollut jo yli tunnin ylävatsassa. Närästyslääke on hoitajan mielestä (lievästisanottuna) aika pahaa. Hän kysyy olenko ennen syönyt närästyslääkettä. Vastaan etten ikinä. Näin jälkikäteen ajateltuna mietin, miksi edes suostuin sitä syömään tai miksi he sitä mulle tarjosivat kun ei mulla ollut ollut mitään närästystä raskaudessa kertaakaan aikaisemmin vaan vasta nytten, kun olen tarkkailussa r.myrkytyksestä vuodepotilaana. No ymmärrän kyllä että vaihtoehtoja kivun aiheuttajista täytyy ja on vain hyvä karsia pois niin ollaan sitten taas vähän viisaampia. Hoitaja ymmärsi väärin tai sitten hän halusi pelata vain varmanpäälle siitä että olisiko tämä närästystä vaikka sanoin että tämä on vain verrattavissa närästykseen, kipualueena ja särkynä. Semmonen särky minkä kestää ilman kipulääkettä. Närästyslääke oli ulkonäöltään, hajultaan, maultaan ja mikä pahinta myös koostumukseltaan kuin tapetointi liisteriä. Kysyin saako tämän juoda osissa ja join ekan hörpyn. Ääntelin, nielasin ja aloin itkeä. Itkin kun se oli vain niin pahan makuista ja lääke kerrosti koko suulle pahanmakuisen liimakerroksen mikä ei lähtenyt pois. Matias rauhoittelee mua ja pyysin häntä haistamaan sitä lääkettä. Matias kysyy järkyttyneen näköisenä hoitajalta että saako Sandra juoda vettä päälle. En saanut. Otin toisen hörpyn, itken ja tärisen edelleen. Hoen että pelkään että oksennan. Hoitaja antaa luvan matiaksen hakea mulle vettä ja sanoi että jatketaan käyrien seurailua ja hän palaa kohta takaisin. Suussa on niin sanoinkuvaamaton maku. Ylävatsakipu ei edes hetkauta tähän verrattaessa. Vikan hörpyn otan nenää pidellen ja jo vähän rauhoittuneena ja huvittuneena sanon matiakselle miten kukaan pystyy juomaan tälläistä. :D Jätän lääkettä vähän juomatta pohjalle. Mietin miksi edes join sitä kun ei mua närästä. Hoitaja palaa takaisin ja kysyy onko voinnissa tapahtunut muutosta. Onko näköhäiriöitä tai päänsärkyä. Ei ole näköhäiriöitä ollut moneen tuntiin eikä päätä ole särkenyt ollenkaan. Muuten! Ennen kun mut laitettiin käyrään, joskus 1.5h aiemmin, sen mun supistuksen takia mikä ei loppunut niin hoitaja kysyi että onko synnytyssali meille ennestään tuttu paikka, mikä vähän särähti korvaan että miksi se meiltä sitä kysyy? Kerrottiin että oltiin aiemmin oltu siellä vain siinä synnärin tutustumiskierroksessa. Hoitaja sanoo käyvänsä soittamassa lääkärille ja kysyy mielipidettä, mielipidettä myös mun korkeista verenpaineista. Menee 10 min ja tuskastun kun he eivät hoida mua. Sitten hoitaja tulee mun huoneeseen vauhdilla mun tän päivän virtsanäytekanisterin kanssa ja alkaa irroittaa mua sydänkäyrästä pois. Samalla rauhallisesti kertoen että kuules, juttelin lääkärin kanssa ja nyt tehdään niin että mä siirrän sut synnytyssaliin. Muistan vastanneeni "JA??" Hoitaja jatkoi että koska mun toksemia (myrkytys) on edennyt tähän tilaan niin mut otetaan salin puolelle tiputukseen, virtsa katetriin ja seurantaan ja että hän palaa kohta takaisin niin pakatkaa kaikki tarvittava mukaan ja laittakaa arvotavarat lukolliseen kaappiin. Hoitaja poistuu ja jatketaan rauhallisesti ja hämmentyneesti juttelua matiaksen kanssa että ohhhoh ja pyydän matiasta laittamaan tiettyjä tavaroita kaappiin lukon taakse. Pyydän sitä useampaan otteeseen kun Matias ei kunnolla osannut keskittyä eikä ymmärtänyt että nyt pitäisi toimia eikä vain hokea että "onneksi mä jäin ja sainkin jäädä vielä sydänkäyrälle sun kanssas niiden kipujen ja seurannan takia" :D Kaikki tapahtuu nopeasti. Hoitaja tuli takaisin mua hakemaan, irroitteli sängyn lukituksia, kysyin onko meillä kiire ja hän vastasi että mut olisi nyt kyllä hyvä saada salin puolelle mahd nopeasti. Edelleen käsken matiasta että laita mun puhelin ja laturi kaappiin, lukitse ovi ja tule. Kun se vielä kysyi että otanko mä puhelimen mukaan, no en mä sillä mitään synnytyssalissa tee eikä se saisi olla sielä edes päällä. Ja en saa paljoa käyttää puhelinta, jos ollenkaan kun sen käyttämisessä on toksemian takia liikaa silmä-ärsykettä. Mua viedään sängyllä leikkaussaliin niinkuin kaikissa elokuvissa ja matias kävelee mukana. Sanon sille nauraen että älä jää jälkeen. :D Sitten saavutaan leikkaussaliin. En näe koko huonetta samallatavalla ja samasta näkökulmasta kuin esim Matias ja huomasin sen Matiaksen reakoinnista kyllä. Sängystä katsottuna huone näytti paljon kodikkaammalta kuin silloin tutustumiskierroksella. Olin itse todella rauhallinen vaikka matkalla saliin tiesin ja pelotti että kohta tulee sattumaan kun puhetta oli siitä mulle laitettavasta virtsakatetrista. Hoitaja koitti rauhoitella että ei hätää siihen saa tarvittaessa kipulääkettä. :D Ihankun se lievittäisi tietoa. No siinä oltiin ssynnytyssalissa ja kurottelin taka vasemmalle päälläni ja näin Matiaksen jäävän istumaan sinne. Sanoin Matiakselle että tuu tänne istumaan ja osoitin mun sängyn viereen. Matias näytti siltä että hän ei voisi oikein tehdä mitään ja jätti vastaamatta. Tunsin siitä hetkestä lähtien pelkoa, vihaa, surkua ja hylätyksi jäämisen tunnetta. :D Käännyin normiasentoon ja aloin itkeä. Hoitajat tulivat rauhoittelemaan ja kertoivat ettei ole mitään hätää. Luulivat että pelästyin neuloja ja kertoivat toisille että potilas pelästyi nopeeta toimintaa. Vaikkei kyse ollut siitä. Kyse oli siitä kun en nähnyt Matiasta näkökentässäni niin aloin panikoimaan. Tässä kohdassa Matias vihdoin tuli mun luo vaikka aikaa oli kulunut vain minuutti niin se tuntui silti ihan liian pitkältä. Sanoin Matiakselle itkien että mun pitää nähdä sut, sä et tullu mun luo vaikka pyysin ja tarviin sua. Sanoin että kyllä sä saat tuolin tohon viereen (ajatellen ja tietäen että sairaala ja leikkaussali miljöö tekee Matiakselle pahaa) kunhan mä vaan nään sut. Kahdestaan kun oltiin vähän aikaa nii Matias pahoitteli ja selitti että hän vain yritti ollla pois tieltä ja jaloista kun kaikki tapahtui niin äkkiä ja kaikki yhtäkkiä alkoivat mua hoitamaan ja pyörimään mun ympärillä tekien monta asiaa samanaikaisesti. Itkien sanoin matiakselle että mä tarviin sua, et sä voi jättää mua yksin, sä et tullut mun luo kun mä pyysin ja oisithan sä voinu mennä tonne kauas sängylle tai vaikka lattialle istumaan, ei sun mun viereen tarvinnu tulla, kunhan mä oisin vaan nähnyt sut niin kaikki ois ollu hyvin. Olo oli tosi sekava ja hoin samoja asioita. No tilanne rauhoittui kun Matias tuli mua lohduttamaan, kaikki työskentelivät nopeasti ja selittivät samalla mitä he tekevät, minkä takia ja että missä Matias voi olla ettei hän ole tiellä kun täytyy saada hommat nopeasti nyt käyntiin ja mut hoito aloitettua. Olin edelleen itkuinen mutta vain tosta "mun täytyy nähdä matias'' -paniikista johtuen. :D Hoitajatkin silittelivät ja rauhoittelivat ettei tarvitse pelätä että he hoitavat mut kuntoon. Koitin selittää että ei kun itkin kun en nähnyt mun miestä! No oli miten oli niin tippa laitettiin käteen niin että mun täytyi puristaa nyrkkiä samanaikaisesti ja se sattui. Toisella kädellä puristin Matiasta ja mies rauhoitteli mua, pussaili ja muistaakseni puhui kaikkea lässynläätä ja muistan kun se tuntui siinä tilanteessa niin ärsyttävältä jollakin tapaa. :D Kuunnella kun toinen hokee miten kohta meistä tulee onnellinen pieni perhe ja samalla pusuttelee mua kokoajan. Pelkkää hyvää ja ihanaa Matias tarkoitti ja ihanastihan siinä mulle puhui, mutta synnytys ja tollainen tilanne sekoittaa kyllä herkästi jokaisen naisen pään. Onneksi matias oli läsnä ja piti musta kiinni. Sitten olinkin jo tiputuksessa ja oli sen kamalimman vuoro eli virtsakatetrin laittaminen. Mulle tuli ekana vain mieleen että Asko-vaarilla oli sellainen. Sanoin sen Matiaksellekkin, en tiedä miksi. Sitten vaan haarat niin levälleen kun sai ja spottivalon alle. Kätilö ensin puhdisti alueen kovaa painaen vanulapulla mikä tuntui limakalvoja ärsyttävältä ja sanoinkin siitä ääneen. Sitten katsoin miestäni ja puristin lujaa ja Matias piteli mua samalla kun kätilö työnsi liukuvoidellun ison putken mun pienen pienestä virtsaputkesta mun virtsarakkoon. Itkin ja se oli tuskaista asteikolla 10/10. :D Plussana oli se että sen laittaminen kesti vain 5-7 sekuntia. Mutta se kipuili ja tuntui siellä vähintänkin seuraavan 12 tunnin ajan. Mun hoitamine aloitettiin nopealla temmolla ja äkkiä se kaikki oli ohitse. Ensin tapahtui nopeasti kaikkea ja sitten ei tapahtunut enään mitään ja valot sammuitettiin, mikä on yksi myrkytyksen hoitomuoto. Mua käskettiin nyt vain levätä ja sanottiin että nyt pitäisi Sandra rauhoittua kun itkin ja tärisin niin hirveästi. Oli jo pitkä ilta takana. Matias jäi mun kanssa saliin yöksi ja soitti pomolle ettei tule seuraavana päivänä töihin. Ehdin jo rauhoittua ja saada olon rentoutetuksi. Sekä päivystävä lääkäri toi valoa tunnelin päähän ja sanoi ne maagiset sanat: Seurataan sun vointia täällä yön yli tiuhaan tahtiin, katsotaan aamulla kohdunsuun tilanne mutta uskon ja epäilen vahvasti että päädytään sektioon ja sektio suoritettaisiin huomenna aamulla. Matias varmisti lääkäriltä että onko siis niin että tavalla tai toisella me saadaan vauva huomenna. Kyllä. <3 Olo parani huomattavasti ja kaikki kivut unohtuivat hetkeksi. Jäätiiin Matiaksen kanssa kahdestaan ja juteltiin onnellisina itkien että huomenna tämä kaikki on ohi ja meistä tulee maailman onnellisin pieni perhe. Olin juuri muutama h sitten saanut vikan supistuslääkkeen ja supisteli aina välillä. Verenpaineita mittailtiin jatkuvalla syötöllä koko yön mutta magnesium-tippa auttoi niihin paineisiin onneksi. Toivoin vain yhtä asiaa, ettei supistukset alkaisivat enkä avautuisi! :D En enään jaksa tätä käynnistelyä ja kipuja. Tuli aika kun piti käydä nukkumaan. Olin sen verran lääkemömmöissä että nukuin yllättävän hyvin. Sain paremmin unenpäästä kiinni salissa kuin osastolla. Vaikka kaikkialle sattui ja itkin Matiakselle kun oli niin epämukava olla. Tippa kipeytti koko vasemman käden, oikeasta oli otettu jo hurjat määrät verta ja oli kaikista pistoksista jo ihan hellänä, katetri sattui ja tuntui kun sen painava putki roikkui suoraan sängystä alas samalla vetäen ja painaen sitä pois päin. Katetrin takia en halunnut liikkkua enkä uskaltanut etsiä rentoa asentoa jonka takia mun jalat ja selkä olivat jännittyineinä ja kipeytyivät pahasti. Olo oli levoton.

Maanantai 18.5.2015 Rv 35+6:
Ihme ja kumma sain nukuttua. Yöllä oli kauhea jano mutta en saanut puolenyön jälkeen enään syödä enkä juoda mitään. En tajunnut tankata nestettä silloin, enkä tiennyt että se Matiaksen mulle ostama kismet suklaapatukka jäisi mun viimeiseksi kiinteäksi ruuaksi sitten kolmeen vuorokauteen. :D Kello oli 7 aamulla kun lääkäri tuli ja katsoi mun kohdunsuun tilanteen. Olin auki vain 2,5cm. Lääkäri toteaa että aletaan valmistelemaan mua kiireelliseen sektioon. Olin helpottunut ja onnellinen. Vihdoin! Tätä uutista mä olin odottanut jo kolme päivää! Olo oli todella rauhallinen ja kysyin että onko tässä kuinka kiire kun mun mies lähti juuri käymään vessassa. :D No muutaman sekunnin päästä Matias saapui takaisin ja kerroin lääkärin päätöksen leikkauksesta. Matiaskin näytti helpottuneelta. Katsottiin vain toisiamme ja oltiin onnellisia siitä ajatuksesta että ihan kohta meistä tulee vanhemmat. <3 Nyt nauratti se miten joku yksi hoitajista oli eilen illalla mulle sanonut hänen mielipiteensä ettei hän usko sektioon vaan synnytyksen käynnistelyä jatketaan ja kokeillaan vielä muutamia eri lääkkeitä :D Onneksi lääkärin mielipiteellä on vain väliä ja lääkärit tietää parhaiten. Kätilö toi mulle pienen pullon ja pillin. Pullossa oli juomaa joka pitää juoda ennen leikkausta ja muistaakseni sen takia ettei mahasta nousisi mitään ruokatorveen leikkauspöydällä. Kätilö varoitteli mua sen litkun pahasta mausta ja nyt reippaana tartuin nenästä kiinni ja imin pullon nopeasti tyhjäksi. Pidin vielä nenästä kiinni pitkään etten maistaisi sitä juomaa. Sitten kun lopussa maistoin sen maun niin nauroin vaan että hyi kamala mikä maku! :D Sitten oli sen aika mitä olin koko raskauden ajan kauhistellut, mitä jos joudun sektioon eikä Matias pääse leikkaussaliin mukaan? No niin siinä vaan kävi ja oli aika hyvästellä. Siinä vaiheessa aloin itkeä ja sanoin että haluun sut mun mukaan, tarviin sua. Matias pitää mua kädestä kiinni ja kertoo miten hän rakastaa mua ja kaikki menee hyvin. Sitten kätilö laittoikin jo pyyhkeen mun naaman päälle kun poistuttiin pimeästä huoneesta. Näköhäiriöiden takia en saanut katsoa kirkkaita valoja ja sairaalan käytävien katoissa niitä riitti. Kello oli varmaan 7:30 kun saavuin sängyssä leikkaussaliin. Itkin koko matkan. Leikkaussalissa kaikki tervehtivät mua, esittelivät itsensä ja kysyivät (naamalla olevan pyyhkeen takia) että onko mulla huono-olo. Koitin selittää että ei ole, mulla on pyyhe silmien suojana, toksemian hoidon takia. Äkkiä olinkin sänkyni kanssa jo leikkauspöydän vieressä ja siihen laitettiin rampit joiden avulla mua pyydettiin hivuttautumaan sokkona leikkuupöydälle. Muistutan tässä vaiheessa että viimeisin asia minkä olin nähnyt oli Matias kun me hyvästeltiin. :D Leikkuupöydällä menin kylkiasentoon ja hoitaja piti mua oikeassa asennossa. Sikiöasentoon, selkä pyöreälle kaarelle ja täysin liikkumatta. Kuulin vain jonkun miehen äänen (anestisia lääkäri?) ja ensin mulle laitettiin epiduraali, jonka jälkeen laitettiin vielä spinaali selkään jotta puudutus kestäisi varmasti ja koko alue olisi täysin puuduksissa ja kirurgilla olisi mahdollisimman paljon aikaa leikata kaikessa rauhassa. Itkin edelleen ja tälläkertaa äänekkäästi kivuista! Sitten nopeasti takaisin selälleen, kädet sivuille ja verenpaineita seurattiin nyt kokoajan. Odotettiin puudutuksen vaikuttamista ja se tapahtui nopeasti. He sivelivät vatsallani kylmää pyyhettä ja kysyivät että tuntuuko kylmää ylä vai alavatsalla. Ylävatsalla selvästi. Muuta mulle ei puhuttu ja ilman mitään sanomista tunsin yhtäkkiä että mun vatsaa painetaan. En tuntenut ollenkaan kipua ja mietin että voiko se jo olla että he painelevat vauvan nyt ulos? Leikkasivatko he mun mahan jo auki? Ihan hiljaa ja ilman mitään varoitusta? He eivät puhuneet toisilleesakkaan siitä mitään. Onneksi, en olisi halunnutkaan kuulla! Sitten sain vastauksen mietteisiini ja mulle sanottiin: Onneksi olkoon, teille tuli poika vauva! Aloin itkeä onnesta ihan hysteerisesti ja todella äänekkäästi. Muutama sekunti meni ja kuulin sen ihanan äänen, vauvan itkun ja tiesin että kaikki on hyvin. Poika syntyi klo. 7:57 ja mitoin 48cm/2460g. Tunne oli sanoinkuvaamaton. En unohda sitä hetkeä koskaan kun kuulin lapseni ensimmäistä kertaa! Tästä hetkeä myöhemmin kuulin kun joku sanoi että näytetäämpä äidillekkin vähän millainen sinä olet. Ja meni hetki ennenkuin multa kysyttiin että näenkö mä sieltä pyyhkeen alta mitään, itkien vastasin että no en ! He ottivat pyyhkeen vihdoin mun kasvoilta pois ja näin kun kätilö piteli maailman rakkainta poikaani sylissä. Vauva ei ollut yhtään verinen ja oli kaikinpuolin täydellinen. Vauva tuotiin sitten mun posken päälle ja pienokainen oli niin lähellä mun silmiä etten nähnyt sitä kunnolla kunnes sitten häntä laskettiin vähän matalemmalle, enemmän rintakehän päälle. Se oli ihana ja herkkä hetki! En muista mitä kaikkea siinä vauvalle juttelin itkuisena, muistan vaan kun tervehdin rakasta ekan kerran ja sen kun kerroin pojalleni miten paljon äiti häntä rakastaa. Sitten poika vietiin isin luokse ja mua alettiin ommella kiinni. Itkeminen loppui nyt kun poika oltiin saatu turvallisesti maailmaan ja urakka oli ohitse, vaikka edessä oli vielä rankka toipuminen ja elämäni raskaimmat kolme päivää niin fyysisesti kuin henkisestikkin. Rentouduin lääkkeistä synnytyksen jälkeen vähän liikaakin ja kätilöt joutuivat muistutella mua hengittämään. Ompelun jälkeen mut nostettiin takaisin sänkyyn ja muistn miten oksettavaa se oli katsoa tunnottomia jalkojani miten ne olivat ihan vinksallaan ja vinossa päällekkäin. Mut vietiin heräämöön ja siitä 20 minuutin kuluttua nähtiin koko perhe ensimmäistä kertaa yhdessä. Oon niin onnellinen ja kiitollinen tästä kaikesta, tätä mä oon aina halunnut, olla äiti. Rakastan mun perhettä aivan suunnattomasti! Olo on niin siunattu kun mulla on Matias ja maailman täydellisin lapsi.

1. Ensimmäinen yhteiskuva heräämössä äidin kanssa puolen tunnin ikäisenä 2. Eka yhteiskuva isin kanssa
3. Ensimmäinen omakuva 4. Ensimmäinen kokoperheen yhteiskuva kahden päivän ikäisenä

Tähän loppuun vielä kuva siitä tilanteesta kun en ollut nähnyt vauvaani yli 30 tuntiin ja sitten hänet tuotiin mun luo, mun syliin ensimmäistä kertaa. Kuvassa poika on 2 päivän ikäinen ja mun ilmeestä näkee kyllä kaiken mahdollisen surun, huolen, mutta myös kiitollisuuden ja onnen. Tän postauksen tekemisessä kesti useampi päivä, niin julkaisen tän nytten ja oikoluen myöhemmin. Toivottavasti ei ole liian sekavaa luettavaa ja kommentoi jos jaksoit lukea koko tekstin! Tällä hetkellä ollaan jo kotiuduttu ja kaikki on nyt hyvin. Palaillaan seuraavassa postauksessa niissä merkeissä mitä tapahtui synnytyksen jälkeen.