K3

Reilu kaksi viikkoa niin eletään jo marraskuuta. Ensikuussa tulee täyteen 3 vuotta avoliittoa ja Patelle tulee ikää 1,5 vuotta. Minä täytän marraskuussa 23 vuotta ja samana päivänä ollaan oltu Matiaksen kanssa yhdessä 3,5 vuotta ja kihloissa 2 vuotta siitä ajasta. Ensivuodesta alkaen aletaankin sitten viettämään meidän tulevia hääpäiviä. Kesällä minusta tulee rouva ja toivottavasti jonain päivänä meistä tulee vielä suurperhe Koskimäki.

Oon nauttinut nyt vapaapäivistä tehden - en mitään. Ihanaa kun voi vaan olla.

Viime viikolla päättyi opintojen ensimmäinen tutkintotilaisuus (kasvun tukeminen) arvosanalla kiitettävä 3. Se oli kovan työn ja monien unettomien öiden kiitos. Alkuun oli neljän viikon mittainen työharjoittelu jonka jälkeen alkoi viiden päivän pituinen tutkintotilaisuus eli näyttöviikko. Arviointikeskustelu oli siitä heti seuraavana päivänä kun tutkintotilaisuus oli tullut päätökseen. Olisin toivonut edes yhden vapaapäivän jonka olisin pyhittänyt kokonaan 12 sivuisen itsearviointilomakkeen laatimiseen, mutta ei kuulemma ollut muulloin aikaa. No, sitä kirjoiteltiin sitten yötä päivää aina kun oli hetki aikaa ja tilanne salli, töiden, harrastusten ja Paten ohella. Usein jäinkin valvomaan ja lomaketta rustailemaan öisin kun pojat olivat unten mailla.

Se tuotti kyllä toivottua tulosta, arvioijat kehuivat miten taitavasti multa sujuu kaikki teoriatieto ja kirjalliset osuudet. Työpaikka arvioija sanoi että Sandra on perustellut tekemisiään viikon aikana todella vastuullisesti ja monipuolisesti ja nyt kuuli vielä lisää hyviä yksityiskohtia itsearviointilomakkeestani, mitä olin pohtinut ja havannoinnut näyttöviikon aikana.

Mut laitettiin käytävälle hetkeksi odottelemaan kun kolmikanta päättivät yhdessä opettaja-arvioijan, työpaikka-arvioijan, sekä päiväkodin johtajan kanssa minulle arvosanan ensimmäisestä tutkintotilaisuudestani. Hetken päästä he kutsuivat minut takaisin huoneeseen ja sieltä se tuli, kaikista parhain arvosana, mihin olin kokoajan tähdännytkin, K3! Itkuhan siinä tuli ja kaikki tuntuivat olevan jotenkin todella ylpeitä musta ja mun kehityksestä, tunnelma oli ihan mahtava! Tuntui että nyt voi hengähtää. Olo on älyttömän kiitollinen, oon oppinut niin paljon uutta tuo viiden viikon aikana enkä tule koskaan unohtamaan tätä kokemusta. :)

Elämä on ollut aika kiireistä ja hektistä työharjoittelun aikana. Tutkintotilaisuuden suunnitelman laatimista ja sen toteuttamista, itsearviointia ja paljon paperitöitä lyhyessä ajassa. Tää viikko mulla on vapaata ja muilla luokkalaisilla on kaikki vielä edessä. Ensiviikolla kaikki alkaa alkusta kun siirrytään hohu-jaksolle opiskelemaan vanhutyötä ja lääkelaskuja. Ihanaa kun asiat etenee ja koulu tuntuu etenevän todella nopeasti.

Tän viikon oon pyhittänyt mun pojille, eilen käytiin ostoksilla ja huomenna olisi tarkoitus mennä kyläilemään serkun luokse. Ensiviikolla on luvassa tuplatreffit ja vanhempien kahdenkeskestä aikaa kun menemme ystäväpariskunnan kanssa flamingoon syömään ja pelamaan hohtominigolfia. Tekee kyllä todella hyvää olla pitkästä aikaa kaksin vapaalla Matiaksen kanssa edes hetken verran. Mutta niinhän se menee että kaikki on väliaikaista, koulu, kiire jne. ja lopussa kiitos seisoo. :)

Ekat festarit

Toissa viikolla oli Riihimäki rock ja me oltiin sielä lauantaina. Silloin oli pitkä ja aikataulutettu päivä.

Kello 8: Noustiin ylös aamupalalle ja odoiteltiin että isikin nousee ja saa syötyä aamiaisensa. Matias kun on tunnetusti hidas syömään. Aikansa siinä valmistauduttiin, kylvetettiin poika ja käytiin itse suihkussa vuoronperään. Puettiin, meikkasin, Matias laittoi hiuksensa kuntoon ja pakkailtiin pojan tavaroita.

Kello 11: Oli Paten lounas, kerättiin loput kamat kasaan ja suunnattiin autolle päin. Vietiin poika yöksi mummolaan. Pantsen toiselle yökyläreissulle. Pate nukahti autossa ja siirsin hänet nukkuen kaksoisrattaisiin jossa serkku jo odoittelikin leikkikaveria saapuvan. Sylissä kuiskasin ja kerroin että äiti ja isi toi sinut mummolaan yöksi, nähdään huomenna taas.

Kello 11:50: Saavuttiin ystäväpariskunnan lapsen 1v syntymäpäiville. Itse juhlat alkavat vasta myöhemmin, joihin ei ehditä riksu rock menojen ja suunnitelmien vuoksi. Siksi tultiin vähän aiemmin onnittelemaan ja juhlimaan 1 vuotiasta prinsessaa. Kohta olikin jo aika lähteä jatkamaan matkaa kotiin päin, vieraat olivat kohta tulossa!

Kello 12:30: Milla ja Niko soittavat että ovat junassa ja kohta meillä. Laitettiin tarjottavat valmiiksi ja ihmeteltiin taas sitä kummaa kotiin menemistä ilman Patea. Missä meidän lapsi on? Ainiin.

Siinä sitä hengailtiin nelisten meillä kotona ja ehdotin että korkattaisko skumppa pullo ja otettaisiin lasilliset ennen ravintolaan menoa? Matias ja Niko menivät hakemaan pullon kylmästä ja Niko kyseli mitä skumppaa meillä on? Matias otti pullon ja ojensi sen Nikolle..

Niko oli häkeltynyt ja ennen kaikkea yllättynyt, tuli kuulemma niin puskista! Vaikka kaikki osasivat odoittaa tätä. Niko meni puihin.. eei.. ja sanoi miten suuri vastuu se on.. hetkeä myöhemmin halasi Matiasta ja sanoi että tottakai. Kohta kohotettiinkin jo malja: Matiaksella on nyt bestman!

Kun bestman oli kosittu virkaan ja bestman maljat juotu (aika nopeaan tahtiin) oli aika lähteä kävelemään keskustaan päin. Meillä oli pöytävaraus yhteen uuteen amerikkalaiseen hampurilaisravintolaan. Paikan päällä Tuuli jo meitä odoitteli ja kerrottiin ilouutiset.

Ravintolassa juteltiin ja naurettiin niin kovaa että onneksi ei saatu paheksuvia katseita henkilökunnalta. Masut täynnä oli hyvä lähteä takasin meille etkoilemaan. Kuunneltiin musiikkia ja ehostauduttiin lisää. Pakattiin kylmälaukku täyteen juomia ja mentiin viereiseen puistoon pelaamaan mölkkyä. Milla ja minä voitimme!

Oho, kello on jo kuusi. Lähdettiin takaisin meille, laittauduttiin vielä viimeisen kerran ja kuunneltiin lisää musiikkia ja seurusteltiin vaan! Kohta tuli jo hoppu festaribussille. Hoputtelin että bussi lähtee vartin päästä. Kaikki kävivät vielä vessassa ja keräsivät kamppeet kasaan. Hyvin ehdittiin!

Oltiin aluksi festaripaikan ulkopuolella muiden tuttujen kanssa. Siellä oli muutama mun tuttu poika Hyvinkäältä, Matiaksen vanhoja ystäviä ja sisarukset seurueineen. Kaikki olivat jo yllättävän hyvässä maistissa kun saavuimme paikalle. Meidän porukka oli kaikista skarpeimpana.

Uniikin keikka oli tosi hyvä, J Karjalaisen keikalla satoi ja paistoi ja satoi taas enemmän. Oltiin hetkittäin sateen suojassa ja loppuaika oltiin sadeviitat päällä. Ostettiin festareilla järkyn isot purilaiset ja syötiin ne yhteisvoimalla loppuun..

Cheek ekan kerran livenä ja ekaa kertaa ylipäätänsä festivaaleilla! Oli kyllä todella hieno keikka ja meillä oli tosi hyvät paikat. Sade ei haitannut ollenkaan ja pompittiin vaan fiiliksissä koko keikan!

Sieltä käveltiin kotiin ja oltiin kaikki hiukset märkinä ja hieman viluissaan. Hetki siinä kotona mietittiin että kello tulee yksi, mitä tehdään? No, puin mekon ja suunnattiin keskustaan virallisille jatkoille. Siellä juhlittiin ja tanssittiin tappiin asti. Onneksi sain kaverit vielä jaksamaan vaikka kotona väsy ehti jo iskeä itse kullekkin. Nikokin kommentoi varmaan kolmesti että no nyt jos Sandra haluaa ja on sitä mieltä että mennään niin sit myö todellaki kans mennään! Kerrankin kun minä ja me kaikki yhdessä päästiin juhlimaan niin juhlitaan nyt sit koko kahden vuoden edestä! Ajattelin. :) Baarissa väkeä oli liikaa ja siellä ei saanut kunnolla happea, mutta ei haitannut, meillä oli ihan super hauskaa.

Kotiin nukkumaan ja seuraavana päivänä mentiin Jessen kolmekymppisille yllättävän hyvässä kunnossa ja virkeänä molemmat. Menisin koska vain uusiksi!

Duhadekku

Sainpas hetkeksi omaa aikaa blogin äärellä yksin makuuhuoneessa. Livahdin tänne Patelta salaa niin pojat saavat hetken leikkiä kahdestaan ja äiti saa kirjoitella rauhassa. Ettei aina tarvitsisi kirjoitella blogia vain yömyöhään. Jos otan tietokoneen syliini niin Pate haluaa tulla heti hakkaamaan näppäimistöä ja roikkuu mussa niin kauan kunnes pääsee lyömään tietokonetta tai että laitan läppärin kokonaan pois, jolloin tulee suuri suru ja marttyyri-itkuraivarit.

 
Katsokaa mikä kiharapää! Toissayönä heräsin ja Pate nukkui kainalossani. Havahduin että onpas poika kuuma.. hetkeä myöhemmin tajusin että poika on aivan tulikuuma. Nukkui kuitenkin kuin tukki ja ihan tavallisesti. Heräsin Matiaksen ja sanoin että Patella on varmaan kuumetta, hae panadolia ja vettä, mitataan kuume vasta sen jälkeen. Matias kokeili pojan otsaa ja vatsaa, sanoi oho! ja lähti hakemaan lääkeruiskua. Otsakuumemittari näytti parissa sekunnissa lääkkeen oton jälkeen lukeman 38,4. Pate oli ensimmäistä kertaa kuumetaudissa tai ylipäätänsä kipeänä ekaa kertaa.

Lämpöpatteri nukahti äkkiä takaisin tissille. Yö meni hyvin. Mutta nyt selittäytyi iltapäivän itkuisuus ja huomionhaku äidiltä taukoamatta. Paten serkkupoika oli paripäivää aiemmin ollut myös kuumeessa eli sama tauti kummallakin. Räkäisyys liittyi mukaan myöhemmin. Patella ei ole ennen räkää vuotanut niin pikkuinen oli ihan reppanan näköinen..

Kuume oli sitkeässä vuorokauden ympäri ja ehti tulla äidille jo huoli kun pelkkä panadol ei riittänyt, eikä pitänyt lämpöä kurissa sitä kahdeksaa tuntia. Täytyi lähteä hakemaan apteekista buranaa rinnalle ja johan alkoi tehoamaan! Annettiin puolen tunnin välillä buranaa heti panadolin perään ja kuume laski vartissa 39,5:stä 37,5:teen. Silti poika jaksoi hymyillä isin hassuille jutuille. Tissi oli myös kova sana kokoajan!

Paten silmät olivat ihan kuutamolla ja punottivat. Kun kuume oltiin saatu kuriin niin poika oli taas oma itsensä. Kipeänä Pate torkkui pitkin päivää ja jäi yksin löhöilemään sänkyyn kuvanmukaisesti, mitä ei koskaan muulloin malta tehdä. Ei mennyt kauaa kun pahimman kuumehuipun jälkeen Pate taas käveli hymyissä suin ja jutteli monen tunnin jälkeen. Ollaan juotettu paljon vettä ja pidetty huoli ettei ole liikaa päällä. Samalla kun kävin apteekissa ostamassa buranaa ja kyselemässä tarkempia ohjeita niin Pate oli ehtinyt nukahtaa isin rintakehälle. Se oli ihana näky tulla kotiin! Hetkeä myöhemmin herätettiin poika kuitenkin hetkeksi lääkkeen antoa varten jotta kuume saataisiin kuriin.

Viime yönä herättiin ottamaan vielä yksi lääke ja aamulla sai lisää. Sen jälkeen, eli nyt 12 tuntiin ei ole räkää valunut eikä kuume ole noussut. Ennen sitä kuume nousi kokoajan heti kun lääke lopetti vaikuttamasta. Iltapäivästä pojan olo parani huomattavasti eikä hailakoita silmiäkään enään ollut jäljellä. Aamu ja aamupäivä menivät vielä tosi väsyneissä tunnelmissa eikä ruokahalua ollut. Nukutin pojan tähän väliin, kello on 20:15 ja äiskä ja iskä laittoivat iltapala makkarat uuniin ja nyt rentoudutaan. Jospa se tauti olisi nyt taputeltu ja yö menisi rauhallisemmin. Viime yönä heräilin 10-30 minuutin välein ajatellen että kahdelta otetaan lääke, kahdelta lääke ja aamulla soitan päiväkotiin, ilmoitan ettei päästäkkään tänään meidän toiselle tutustumiskäynnille.

Huomioikaa isin pleikkari ohjain mitä ilman ei haluttu mennä nukkumaan. Matiaksella loppuu kesäloma tämän viikonlopun jälkeen. Kun Matias palaa töihin niin siitä on enään kolme viikkoa päiväkodin ja koulun alkuun. Jouluunkin on alle puolivuotta (ensimmäinen joululahja on jo hankittuna, heh, siitä on tulossa omaa postausta) ja häihin on alle vuosi. Nyt kömmin sohvalle rakkaan avomiehen kainaloon ja katsotaan kai uusin Vares, voiei...

Päiväkodin lapset ovat pihalla taas

Keväällä hain opiskelemaan lähihoitajaksi Keudan aikuisopistoon. Edessä oli tiedossa pääsykoepäivä, sisältäen kirjallisen osuuden sekä haastattelun. En ollut kertaakaan aikaisemmin ollut missään pääsykokeissa ja mua jännitti todella paljon! Yritin hengittää syvään ja ajatella sitä että kyllä mä onnistun ja kun saan täältä koulupaikan niin valmistun nopeemmin, saan nopeammin työpaikan ja päästään nopeemmin muuttamaan isompaan kotiin - sitten joskus! Ja Pate saa oman huoneen. Nämä kaikki ja Pate jaksoivat auttamaan ja tsemppaamaan. Ajattelin myös että olen selviynytyt raskausmyrkytyksen aiheuttamasta sektiosta, niin selviän mä yhdestä haastattelustakin. Yritän ajatella positiivisesti tuon avulla että mä kyllä selviän tilanteesta kuin tilanteesta, on sitä pahempaakin tultu koettua!

Aamu alkoi aikaisin ja alkoi jännittämään vasta samana päivänä. Vaari tuli Paten luokse ja mä lähdin ajamaan kohti ''kouluani''. Olin hyvissä ajoin paikalla ja menin auditorioon valmius asemiin. Koepaperit käännettiin kun opettaja antoi siihen luvan. Aikaa oli 60 minuuttia, kämmenet hikoili ja hermostutti. Aloitin varmoista pisteistä eli matematiikasta. Tarkistin ja tarkistin ja sain kaiken mielestäni oikein. Jätin kaksi vikaa tehtävää tekemättä ja varasin vikat 15 minuuttia esseekysymystä varten. Mä luin ja luin ja uudelleen luin sen tekstin pätkän, mikä oli aika pitkä, eikä päähän jäänyt yhtään mitään. En ymmärtänyt tai muistanut mitä luin ja aikaa kului. Lopuksi sutasin jonkun pienen lauseen ja jäi harmittamaan. Katsoin kelloa ja 5 minuuttia oli aikaa jäljellä. Sitten huomasin että ne kaksi jättämääni ''vaikeaa'' ja pitkää matikka laskua olivatkin ihan perus plussa laskuja ei helekkari!!! Olin jättänyt ne tekemättä että saisin enemmän aikaa esseekysymykseen. Huhhuh ja salaman nopeasti laskin sormillani tehtävät kun muut jo nousivat tuoleistaan. Sain niistä vielä lisäpisteitä ja tiesin että mun on pakko saada matikka laskuista kaikki maholliset pisteet kotiin kun haastattelu osuus pelotti niin paljon.

Jumalattoman loppukirin takia kädet melkein täristen palautin paperit opettajalle, keräsin kamat ja menin aulaan odoittelemaan.

1,5 tuntia vain odotin ja odotin omaa haastatteluaikaani. Söin eväsleivän kahviossa ja kävin mielessäni valmiita lauseita joihinkin mahdollisesti tuleviin kysymyksiin haastattelussa. Koska todella monet ovat kysyneet haastatteluissa että mikä on ympäristönhoitaja? Mitä sellainen tekee? Ja siihen on yllättävän vaikea vastata varautumatta.

Eli siis: Ympäristönhoitaja tekee erinnäköisiä ympäristön kunnostus- ja siistimistöitä erilaisissa ympäristökohteissa. Työ on fyysistä ulkotyötä. Lause on opeteltu suoraan mun vanhoista koulupapereista. :D

Odottelin yksin yläkerrassa omaa haastatteluani, edessä oleva 20 minuutin mittainen haastattelu tuntui olevan todella pitkä aika. Toivoin että haastatteluun olisi varattu vain 10 minuuttia. Argh sydän hakkaa niin paljon että polven päällä roikkuva toinen jalka heiluu ilmassa edestakas sykkeen tahtiin. Mun on pakko saada kaikki mahdolliset pisteet näistä pääsykokeista, tää on niin suosittu paikka ja vain 30/230:stä hakijasta pääsee tähän haetuimpaan eli elokuussa alkavaan päivä-monimuotokouluun!

Ovi käy ja nousen seisomaan, kaksi ihanaa naista sanovat että me haetaan vielä kahvia eli odottele vielä vähän aikaa. Heitettiin pienet small-talkit ja tunnelma rentoutui. Tosin se piinaava odottelu vain jatkui ja jatkui ja jännitys ehti tiivistyä jo aika korkealle!

Tädit tulivat takaisin ja naurahtaen sanoivat että ootappa vaan vielä hetki niin me kutsutaan sut sitten. Pidetään sut vielä piinassa! Rennosti ja hymyillen vastasin takasin ja kohta nimi jo kuuluikin ja olin jo luokassa esittäytymässä opettajille.

Ja siinä samassa kun haastattelu alkoi ja alettiin jutella niin jännitys loppui samantien. En ollut enään yhtään hermostunut. Tiesin että tässä tulee käymään niin, mutta silti sitä pitää aina olla niin jännittynyt ja stressaantunut. Ja olin niin hyvin esivalmistautunut niin henkisesti kuin myös että olin miettinyt kaiken valmiiksi mistä haluan mainita ja kertoa, kysyä ja keskustella.

Keskustelu alkoi sillä kun opettajat kysyivät ensimmäisenä että miten mun kirjallinen osuus meni? Kerroin että se meni hyvin. Matikka tehtävät menivät nappiin vaikka suht haastavia olivatkin ja onneksi olin kerrannut matikkaa edellis päivänä. Kerroin myös perään näin: Mutta mulla on lukihäiriö niin siihen essee kysymykseen ei ollut tarpeeksi aikaa. Mun olisi pitänyt aloittaa kirjallinen osuus siitä esseekysymyksestä. Ja tuntui että olisin tarvinnut 10 minuuttia lisäaikaa että olisin ehtinyt ymmärtämään ja sisäistämään kaiken ja vastata huolellisesti.

Opettajat katsoivat mua ylpeän näköisinä ja kehuivat että tuollainen rehellisyys on todella tärkeetä ja oli hyvä että kerroin. He sanoivat että mä voin vastata kysymykseen uudestaan, suullisesti. Ja että voidaan käydä se uudelleen yhdessä läpi keskustellen haastattelun lopussa. Tässä kohtaa olin todella kiitollinen ja hieman jännitti että kääk nyt mun täytyy haastattelun lisäksi suoriutua myös yhdestä tehtävästäkin kaiken lisäksi!

No, se osottautui todella todella hyväksi jutuksi mulle. Ei jännittänyt ja oli muutenkin todella rento tunnelma koko haastattelun ajan. He olivat todella mukavia ja ihania. Opettajat kysyivät että minkälainen mun lukihäiriö on ja kerroin että ihan tavallinen lukihäiriö ja oppimisvaikeus mikä on todettu jo ala-asteella. Että en ole koulussa tarvinnut koskaan mitään helpoitusta mutta mulla kestää vaan muita kauemmin oppimisessa ja asioiden sisäistämisessä.

Toinen opettajista luki mulle hitaasti sen tekstinpätkän ja sain vielä kysyä siitä kohtia joita en ymmärtänyt ja kun loppujen lopuksi oivalsin kaiken niin vastaukset ja mielipiteet tulivat suoraan samantien. Eli sain haastattelussa kerättyä lisää pinnoja myös kirjalliseen osuuteen, halleluja! Mulle jäi kaikesta niin hyvä ja ylpeä fiilis. En tajua miten mä en siinä kirjallisessa osuudessa ymmärtänyt sitä tehtävän antoa. Johtui kiireestä ja paineesta. No, jatkossa tiedän että mun on pakko aloittaa kokeet noista kirjallisista tehtävistä että ehdin kunnolla vastaamaan ja sisäistämään tehtävän annon.

Haastattelu kestikin yliaikaa ja puoli tuntia meni siinä nopeasti mukavasti jutellen! Mulle jäi niiiiin hyvä mieli että sanoin kaikille jo että vaikka en pääsiskään niin mua ei enään haittaa, kaikki oli mennyt niin hienosti koko pääsykoepäivä.

Seuraavalla viikolla tuli kirje, mut valittiin, MÄ PÄÄSIN KOULUUN!!!!!

 

Se oli ihan sanoinkuvaamaton fiilis. Kaikki loksahtaa kohdilleen. Pate sai päiväkoti paikan kivenheiton päähän (okei 260 metriä) ja mä sain koulupaikan. Musta tulee lähihoitaja. Soitin ilouutiset ekana Matiakselle.

Lähihoitajana ei enään tän perheenäidin tarvitse pelätä työttömyyttä. Se on avain kaikkeen, asuntolainaan, uuden asunnon ostamiseen, lastenhuoneeseen ja pikkuveljeen. Tälläisistä asioista haaveillaan häiden ja mun valmistumisen jälkeen. Tällä hetkellä asutaan tilavassa omistusasunnossa ja mahdutaan asua tässä kaksiossa just hyvin seuraavat kaksi vuotta.

Huh huh, ihania aikoja edessä. Käytiin jo ensimmäisellä tutustumis käynnillä Paten päiväkodilla. Päästiin koko perhe paikalle kun Matiaksella on kesäloma niin nyt on hyvä käydä useampi kerta. Hoito alkaa jo ensikuussa! Ennen Paten esittelyä he tervehtivät poikaa jo hänen omalla nimellään. Monet olivat odottaneet Paten saapumista taloon ja olivat laittaneet Paten kaappipaikankin jo valmiiksi elokuuta varten. Mikä oli tärkeä yksityiskohta mulle. Tuli jotenkin heti paljon kodikkaampi olo siinä ympäristössä. Vaikea kuvailla fiilistä näin Paten äidin näkökulmasta!

Työntekijät olivat aivan ihania. Koko päiväkoti oli ihanan näköinen ja mikä parhainta, Pate viihtyi, kiipeili tätien syliin, käveli yksin paikasta toiseen. Tutki ja leikki kaikki lelut läpi samalla kun me aikuiset käytiin käytännön asioita läpi. Kaikki on niin uutta ja ihmeellistä.

Pate on todella reipas tapaus eikä arkaile vieraissa paikoissa. Hymyili ja naureskeli innoissaan päiväkodin työntekijöille ja hakeutui heidän lähelle. Saatiin napattua oikein hyvä kuvakin Patesta hänen ikiomalle kaappipaikalle! Mulle ja meille kaikille jäi tosi hyvät fiilikset tästä koko päiväkoti jutusta. Oon alusta alkaen halunnut että poika menee päiväkotiin sitten jossain vaiheessa, nyt tähän aikaan koska mä pääsin kouluun. Onneksi äidin ja isin rakas on jo ''iso'' ja valmis päivähoitoon. Hoitopäivät jäävät lyhyeksi kun mulla alkaa koulu klo 8.30-12 vaihtelevasti ja Matias pääsee töistä tyyliin aina viimeistään kahdelta vaikka työajat heitteleekin, mutta aikaisin pääsee lähtemään töistä kotiin. Päiväkodin alkaminen ei huoleta tai pelota. Sitten kun se on ajankohtaista niin on varmasti surku puserossa ekat päivät, mikä on ihan luonnollista.

Jotenkin vaan tuntuu että kaikki menee tällä hetkellä niin nappiin ja päiväkodin alkaminenkin tuntuu tällähetkellä luonnolliselta. Mulla on myös etäpäiviä, niin äiti ei ole jokapäivä kaukana. Läksyjen paljoudesta ja Matiaksen työajoista riippuen poika voi välillä olla kotona mun kanssa ja opiskelen pojan unien aikana.

Pate on nukkunut koko tän mun höpöttelyjen ajan niin nyt on hyvä aika lopettaa ja käydä itsekkin nukkumaan. :)

Fun to be one!

 Kirjoittelin ja postitin vieraille tälläiset kutsukortit. Niistä tuli hienot!

  

Iäkkäimmät rouvat viihtyivät keittiössä heille varatuilla kunniapaikoilla.

 Tunnelma oli aika tiivis ja vieraita lappasi sisään ''kokoajan'' :)

Tässä vaiheessa Samu serkku saapui juhlimaan.

 Juhlista sai hauskoja tilannekuvia ja vieraat kirjoittelivat vuorotellen tervehdykset vieraskirjaan.

 Parvekkeella mahtui myös olemaan ja sattui olemaan kaunis ilma. 

Jatkossa voidaan harkita puutarhajuhlia.

 Juhlissa oli myös paljon lapsia mukana!

 Sitten oli aika ottaa perhekuvia:

 Kun ruoat oli syöty ja juomat juotu, oli viimeisenä vuorona aika avata lahjat.

 

Pate tutkaili ylpeänä valtavaa lahjapakettiaan.

  

Leevi poikakin kiinnostui Paten auto lahjasta:

 Tässä Pate syö varpaita kummitädin sylissä:

 Koristeina meillä oli Ebaystä tilattu ''I am one'' kyltti joka maksoi alle 3 euroa. :D

 

Toisella puolella olohuonetta koristi happy birthday kyltti, se on Mummalta saatu jo 10 vuotta sitten.

Nyt on 1v juhlat ja vauvavuosi takana päin. Vauvan vaatteet on lajiteltu ja parhaimmisto säilytetty. Vaunukoppa on viety vintille, niin myös turvakaukalo, leikkimatto, sitteri, hyppykiikku, kävelytuoli ja ties mitä kaikkea muuta! Toistaiseksi elellään seuraavat vuodet onnellisesti 3 hengen perheenä ja keskitytään mun kouluun, meidän häihin ja tulevaisuudessa joskus myös muuttamiseen. Tänään Matiaksella alkoi kesäloma. Nyt alkaa neljän viikon loma ja ylihuomenna on lähtö mökille! :)

Lahjapaperia

1 vuotias poika oli ihmeissään kaikista saamistaan syntymäpäivälahjoista. Äidin ja isin paketti oli pieni, mutta mielenkiintoinen. Paketti oli paketoitu isin ostamaan jalkapallo paperiin ja äiti oli laittanut koristeeksi vielä sinisen ruusukkeen, siitä oli helppo pitää kiinni!

Paperia revittiin ja ihmetys oli suuri, Pate sai juuri lahjaksi ensimmäisen cd-levynsä. Mimin ja Kukun levyn. Tätäköhän me luukutetaan sitten non-stoppina kaikki seuraavat vuodet?

Mitä kummaa, levyn alta paljastui t-paitaa, shortsit ja aurinkolasit! Nyt oon cool ja vanhemmat ne kuvittelee että en saa tälläisiä laseja riisuttua yksin pois. Enpä.

Tämä vuori, tämä määrä leluja valloitti meidän olohuoneen. Haluaisin vain repiä eläin kirjasta eläinten karvoja ja pärisyttää ruokaa suusta, ruokakaukaloa vasten painautuen. Kylpyhetkiin ilmestyi tuo uusi ankka ja lammas soittorasia saa minut aina hymyilemään. Äiti heittää sen mulle soimaan ja lähtee juoksu jalkaa tyhjentämään tiskikonetta, ennenkuin minä kiipeän sinne sisälle.

 

Ensimmäinen sanani oli isi ja siitä meni tunti niin osasin sanoa myös äiti.

Äiti näytti iloiselta. Eilen osoitin apinavauvaa ja sanoin sitä isiksi. Kotona kävelen ja konttaan 50-50. Enkä tiedä mitään parempaa kuin aamutissin ja avaimien heiluttamisen ulkona rattaissa.

Tämä kuva on vanha ja kävelytuoli on onneksi lahjoitettu Seidi-serkulle jo eteenpäin. 

Aika käydä nukkumaan, hyvää yötä. <3

Sähköä ilmassa

Tänään se loppui! Haikein mutta onnellisin mielin käytiin Paten viimeisessä vauvauinnissa. Ja tänään päättyi koko uimakausi. Me aloitettiin pojan uima harrastus lokakuussa 5kk ikäisenä. Eli poika on käynyt vauvauinnissa yli puolet elämästään. Ja takana on jo 3 uintijaksoa, 24 untikertaa ja yli 700 minuutin edestä polskimista. Tähän oli hyvä päivä päättää ‪‎vauvauinti‬, vikaa kertaa vauvana ja viimeinen viikonloppu vauvana. Kolmen päivän päästä keskiviikkona, 18 päivänä Pate täyttää 1 vuotta. Hui! Vuosi sitten meidän synnytystä käynnisteltiin ja olin ollut jo muutamia öitä sairaalassa.

Patella on ollut 2-3 viikon ajan ihmeellistä ihottumaa kasvoissa, ei missään muualla, paitsi nyt se on pahentunut ja levinnyt vähän myös rintakehään. Kun vaihdettiin pesuaineet kokonaan hajusteettomiin, niin se auttoi ja ihottuma hävisi lähes kokonaan muutamaksi päiväksi. Mutta se tuli takaisin eikä me tiedetä että mistä se johtuu! Patella on aina ollut todella hyvä iho eikä mitään muutoksia ole tapahtunut mistä ymmärtäisi ihottuman johtuvan. Tänään tilanne äityi uimalan kloorivedestä sen verran pahaksi että olin jo valmis lähtemään päivystykseen. Naama punoitti ja Patella oli tuskainen olo. Olo kuitenkin helpottui nopeasti ja äitikin rauhoittui kun Matias soitti Mehiläiseen. Me mennään huomenna Hyvinkäälle lääkäriin, jollekkin lastentauti lääkärille joka on perehtynyt allergioihin ja varaudutaan mahdollisiin verikokeisiin. Jospa syy allergia näppylöihin selviytyisi allergiatesteissä ja saataisiin jotakin lääke- tai jotain muuta rasvaa mikä auttaisi punoittavaan ja näppyläliseen nassuun.



Kasvot ja kädet pestään juoksevalla vedellä 3-4 kertaa päivässä, jonka jälkeen iho kosteutetaan apteekin perusvoiteilla. Puhtaana pito ja kosteutus ei auta. Ollaan kokeiltu myös eripaksuisia rasvoja. Ärsyttävää kun tekee kaikkensa, mutta mitään pysyvää helpotusta ei tule! Reppana on niin ressukan näköinen naaman punaisine läikkineen. Ja edessä olisi syntymäpäivä juhlia, 1v kuvaukset ja ensimmäinen yökyläily reissu. No, onneksi poika on kuitenkin pääpiirteittäin tyytyväinen ja iloinen eikä valita ihottumastaan. Toivottavasti saadaan huomenna lisää selvyyttä ja helpoitusta kutinaan.

Syntymäpäiväjuhlat! Voi mahdoton miten kivaa ja samalla työlästä niitä on suunnitella. Meidän kaksioon on tulossa paljon vieraita ensiviikon lauantaina ja täytyy suunnitella tarkkaan kaikille istumapaikat ja ruokatarjoilut mahdollisimman fiksusti ettei tule liikaa tungosta. Mä oon varautunut siihen että kuljen täällä kahvi- ja teepannu kädessä kupista kuppiin ja vieraasta toiseen, enkä ehdi itse istahtamaan. Vielä on edessä askartelua, koristeluiden tekemistä, siivous, parvekkeen siivous ja huonekalujen ja jakkaroiden asetteleminen. Kaupassa käyntiä ja leivonta urakkaa unohtamatta, mutta teen ruuat ja suunnittelut aivan mielelläni!



Oon jo suunnitellut mitä teen minäkin päivänä ja tehnyt kauppalistan valmiiksi. Huomisen pyhitän koristeiden tekoon lääkärireissun ohella. Tiistaina teen pikkuleivät valmiiksi sekä loput koristeista, keskiviikkona teen 1 vuotis blogi postauksen, torstaina on kodin siivous ja juustokakkujen leivonta. Perjantaina viimeistelen juustokakut ja leivon kaksi pellillistä suolaisia piirakoita. Viimehetken pikku siivoukset ja imurointi hoidetaan lauantaina ennen juhlia. Koristelut ja lauantain lounas tehdään jo perjantain aikana. Haluan tehdä mahdollisimman paljon itse ja mietin missä voi säästää. Teen itse koristeita ja käytetään jo kaapista löytyviä lautasliinoja sekä ilmapalloja. Ostan myös teepannun jolla saan haudutettua kerralla +6 henkilön teet. Säästyy teepusseja sekä aikaa juhlissa.



Pate on niin hauskan näköinen ylläolevassa kuvassa.

Pate on nukkunut jo yli tunnin ja oon pyhittänyt koko sen ajan blogin kirjoittamiseen kuvien muokkauksineen kaikkineen. Viimeisenä haluan kertoa yhdestä todella ihanasta asiasta. Nimittäin Vauva lehti valitsi Paten kuvan toukokuun numeroon. Vau! Lehti valitsee joka kuukausi 8 parasta kuvaa ja he valitsivat meidän Paten! Pahoin pelkäsin ettei meitä valita kun tää oli vasta meidän eka ja samalla myös viimeinen mahdollisuus osallistua ja päästä lehteen vauvana. Se tulikin sitten ihan täytenä yllätyksenä että meidät oltiin valittu ja tosi monet laittoivat viestiä että näkivät Paten Vauva lehdessä. Kun kuulin uutisen niin pompin ja juoksin ympäri siskon pihaa kuuluttaen kaikille että Pate pääsi Vauva lehteen!! Fiilis oli todella ylpeä, hilpeä, sekava, yllättynyt ja iloinen. Samalla höpsähtänyt kun en ollut varma että mikä kuva Patesta oltiin valittu ja missä yhteydessä. Löytyykö täältäkin lukijoita jotka bongasivat Paten kyseisestä lehdestä? :) Lehdestä jääkin aivan täydellinen muisto vauva-ajoista. Nyt vauva (''vauva'') heräsi ja on aika lopettaa tietokoneella datailu. Rentoa sunnuntaita kaikille ja kannustetaan Suomi voittoon!

Ihana aurinko

Olipahan mukava aamupäivä taas! Nyt kun ollaan päästy sen vaiheen ohi missä noustiin ja kaatuiltiin kokoajan, niin on outoa sekä yllättävän ihanaa miten helppo arki meillä nykyään on. Aamulla kun herään, vaihdan vaipan ja päivävaatteet. Vaatteiden vaihto on niin nopeeta toimintaa näillä säillä! Housuvaippa ylös, t-paita päälle, shortsit jalkaan ja menoksi. Vien pojan olohuoneeseen leikkimään leluilla ja mä saan tehdä omassa rauhassa aamutoimet hitaasti ja haukoitellen ja kun jaksan niin valmistan meille aamupalan. Sitten mennäänkin yhdessä leikkimään ja leikin ohella hoidan astia- ja pyykkitilanteen ajantasalle.

Sain rauhassa käytyä suihkussa, pesin hiukset ja kuivattelin rauhassa, samalla kun Pate katsoi Daniel tiikeriä. Sitten poika konttasi naureskellen mun luokse syliin, oikein leveä hymy kasvoillaan ja tuli mun kanssa pukeutumaan.

Toiset päiväunet ovat tehneet paluun ja Pate nukahti ekoille päiväunille tosi aikaisin ja nukkuikin silloin 1,5 tuntia omassa pinnasängyssään. Tällä hetkellä molemmat pojat nukkuvat makuuhuoneessa päiväunia ja äiti sai omaa aikaa blogin ja tietokoneen äärellä.

Lounaan jälkeen lähdettiin ulos veitikan kanssa, haettiin matka rattaat pyöräkellarista, mitkä äitini antoi meille hätätilanteita eli extempore ulkoilu reissuja varten. Muulloin Matias jättää meidän rattaat mulle rappukäytävään valmiiksi jos pyydän ja tiedän että tarvitsen niitä Matiaksen työpäivän aikana. Ja koska rattaita ei saa säilyttää siinä 24/7 niin pidetään niitä rappukäytävässä vain tarpeen vaatiessa ja muulloin niitä säilytetään auton takakontissa.

Nappasin pojan kainaloon, ja sain helposti yhdellä kädellä roudattua ja kasattua matkarattaat ulos kun olivat ihanan kevyet. Ulkona on niin lämmin ja poika on jo niin iso napero että turhaan me sisällä kökötellään ja odoitellaan että isi pääsee töistä kotiin.

Meillä oli oikein hauskaa pojan kanssa ja Pate röhnötti ja heilutteli jalkojaan matkarattaissa kuin mikäkin iso poika. Välillä piti kurkkia että oliko poika vahingossa nukahtanut, mutta Pate leikki vain hiljaa hymyillen omalla/äidin kaulakorulla.

Käytiin prismassa ostamassa nutrijunior 3:sta, leikki-ikäisen maitojuomaa. Haluan käyttää ja kokeilla sitä hetken aikaa ennen lehmänmaitoa. Sieltä kipiteltiin kirpputorille ja löysin kaikkea kivaa kummipojalle ja omalle pojalle hienon ja uuden seilori helle asun ja kengät! Vähän käytetyt, siistit ja koko mustat Nike:n hienot kesäkengät. Ei paljon mitään kulumaa.

Hyvää fiilistä tulee helteiden lisäksi, Suomen voittoputkesta, Paten syntymäpäivien suunnittelusta ja ''kevätsiivouksesta''. Oon käynyt kaappeja läpi ja myynyt taas lähemmäs sadan euron edestä kaikkea vanhaa ja meille jonninjoutavaa tavaraa facebook kirpputorilla. Viimeviikolla eräs nainen haki 40 eurolla ikea kassillisen saatuja, pieneksi menneitä, Patella käyttämättömiä tai vain muutamia kertoja päällä pidettyjä vaatteita, kaksi karhupukua ja vuosia kaapissa lojunneen vanhan kamerani. Äskeittäin sovin kaupat huomiselle vanhoista ulkomaanrahoista, joilla ei ole meille mitään käyttöä.

Oon ajatellut jo vuosia etteenpäin sitä tilannetta kun sitten joskus päästään tekemään muuttoa ja pakkaamaan niin haluan jo eroon kaikesta turhasta tilan viejiöistä ja samalla tienaan taskurahaa!

Eilen kuultiin myös että taloyhtiö, meidän pyynnöstä, kasaa Patelle upouuden ja kannellisen hiekkalaatikon meidän talon sisäpihalle, varjoisempaan ja suojaisampaan paikkaan. Nykyinen on etupihalla, kaikkien näkyvillä, auringon paahteessa, eläinten turmellettuna ja rikkaruohojen vallattuna.

Huomenna mulla on kampaaja 5 kk tauon jälkeen ... ja käydään äitini kanssa ostamassa meille kesäkukat parvekkeelle. Ihana päivä tiedossa. Aurinkoista viikkoa kaikille muillekkin!

Ensiaskeleet

Kello on 11:25, ulkona sataa, oon vielä yöpuku päällä ja poika on nukkunut parvekkeella kohta 1,5 tuntia. Kohta on pojan ruoka-aika ja sitten odotellaan että isi tulee töistä kotiin. Äidilläkin alkaa olemaan jo nälkä.

Kaikkea on taas ehtinyt tapahtua huhtikuun aikana. Patella oli nimipäivät, multa revittiin viisaudenhampaat, Patelle puhkesi taas lisää hampaita, vauva otti ensiaskeleet ja viimeinen vauvakuukausi lähti käyntiin.

Paten nimppareita vietettiin perheen kesken. Oli todella nätti ja aurinkoinen sää ja nimipäiväsankari nukkui koko kahden tunnin vaunulenkin ajan. Yllä olevassa kuvassa nimipäiväsankari hymyilee virkeänä unien jälkeen.

Tammikuussa multa revittiin ensimmäistä kertaa 2 kappaletta viisauden hampaita ja loputkin kaksi revittiin viime viikolla pois. Huh, enään niitä ei ole ja hyvä niin! Mulle jäi tosi hyvä fiilis noista kokemuksista. Molemmilla kerroilla aikaa meni puudutuksineen kaikkineen 15 minuuttia kun marssin jo takki päällä ovista ulos. Viime viikolla mulla oli aika 9:45 ja kotisohvalla katsoin kelloa jonkin ajan kuluttua että herranjestas kellohan näyttää vasta 10:10. Molemmilla kerroilla oon joutunut ottamaan vain yhden kipulääkkeen puudutuksen loputtua, olen pystynyt syömään normiruokaa samana päivänä eikä ole ollut mitään särkyjä. Jes, ne on nyt hoidettu pois alta eikä niitä tarvitse miettiä enään ikinä! :) Oon siitä tosi onnellinen ja helpottunut, vaikka ne eivät ikinä vaivanneet, mutta eipähän ole sitäkään riskiä enään. Niinkun äitinikin kommentoi, niin nyt on taas neljä huolen aihetta vähemmän. :D

 Pate ei ole huolinut tuttia yli kuukauteen. Tarkkaa aikaa en muista, että milloin meiltä loppui tutin käyttö, mutta eräs ilta nukkumaan menneessä etsittiin pojalle tuttia ja tajuttiin että se oli edelleen pinnasängyssä. Ensin tutti loppui kokonaan päiväunien nukuttamisessa ja jos itku tuli niin syli auttoi,  tutti ei. Sitten tuttia alettiin pureskelemaan suupielillä ja sitä syljettiin pois jos sen koitti laittaa suuhun. No hyvä on, ei käytetä tuttia sitten. Tässä asiassa ei ole mitään muuta valitettavaa kuin se uudelleen nukuttaminen öisin. Vauva nukahtaa yöunille joko sänkyyn yksin, silittäen sänkyyn, syliin tai tissille. Tissille jos nukahtaa niin se ei ole tarkoituksellista äidiltä, koska Pate nukahtaa kyllä yöunille ilman iltatissiä tai vasta sen jälkeen nukuttamalla. Mutta öisin oli ennen niin paljon helpompi nukuttaa uudelleen kunhan laittoi vain tutin takaisin vauvan suuhun. Tämän takia on vaikea lopettaa yösyöttöjä koska öisin kun herää niin iskee laiskuus ja valitsee mielummin sen että ottaa pojan tissille nukkumaan kuin että heijaa sylissä 3 minuuttia. Välillä jaksaa ja välillä ei. Vika on äidissä, Pate kyllä nukahtaa uudelleen ilman tissiä kunhan jaksaisi paijaa tai keinuttaa takaisin uneen. Yö heräämiset ja yöt muutenkin rauhoittuvat varmaan vasta sitten kun imetys loppuu kokonaan, mutta haluan kuitenkin jatkaa imettämistä, vaikka äiti ''ei voikkaan'' olla tulevaisuudessa joka yö vierellä. Ja meillä on myös sovittuna muutamia yökyläilyjä mummolaan. Jossain vaiheessa mun pitää kuitenkin aloittaa sellainen verenpainelääkitys jolloin en saa enään imettää. Jotenkin sitä ei haluaisi lopettaa tissin antamista kun tuttia ei huolita.

Hampaita on nyt 7 kappaletta ja lisää tulee kokoajan, sieltä kuultaa ja turvottaa jo seuraavat hampaat. Lääkettä joutuu antamaan silloin tällöin ja eilen annettiin taas vähään aikaan kun sormet oli kokoajan suussa, kuola valui ja tissikään ei auttanut kärttyisyyteen. Ei onneksi kiukutellut pahasti ja yö meni hyvin.

Pate otti 10 kuukauden ikäisenä ensiaskeleensa. Oltiin vaihdettu yöpuku päälle ja poika halusi mennä katsomaan kun iskä oli imuroimassa. Taluttaen lähdettiin kohti olohuonetta ja poika jopa melkein juoksi kun oli niin tohkeissaan imurin äänestä. Huomasin ettei mun tarvinnut olla ollenkaan tukena ja poika piti mun käsistä ''muutenvaan'' kiinni, päästin irti ja poika jatkoi juoksemista 3 askeleen verran! Kiljuin Matiakselle että Pate käveli itse! Kokeilin heti uudelleen ja Pate syöksyi taas toiset 3 askelta eteenpäin. Meno oli aika vaarallista ja holtitonta. Sitten kokeiltiin vielä hetken kuluttua ja Pate tepasteli 5 askeleen verran rauhallisessti olohuoneessa. Pate oppi kävelemään! Ja äiti liikuttui melkein kyyneliin.

Pate harjoittelee kävelemistä rauhalliseen tahtiin. Ja liikkuu kontaten. Ekan viikon aikana käveli ilman tukea 2-3 askelta kerran tai kaksi kertaa päivässä. Saattoi juosten syöksyä pää edellä mun syliin kolmella askeleella tai välillä kaatui vaan. Tukea pitkin kävelee kyllä hyvin ja on oppinut nyt laskeutumaan itse alas, mikä helpottaa äidin oloa arkisin. Se on tosi hyvä että Pate ottaa kävelyn rauhallisesti, mutta pojalla on kyllä todella hyvä tasapaino. Kun laitan Paten seisomaan niin parhaimmillaan se seisoo 4-5 minuutinkin ajan ilman tukea, mutta on paikoillaan tai sitten ottaa 2-4 askelta ja kaatuu/äiti ottaa kopin.

Viime viikolla Pantse käveli keittiössä 8 askeleen verran syöttötuolille, eilen Pate ekan kerran käveli yli metrin mun luokse niin että laitoin pojan seisomaan lattialle ja menin itse nojatuolille ja Pate käveli kaksi kertaa äidin luokse tukevin eikä ollenkaan horvuvin askelin.

Kehitystä tapahtuu pikkuhiljaa ja eilen kehitys edistyi kyllä huomattavasti. Harjoitus tekee mestarin enkä malta odottaa kun kävely lähtee oikein toden teolla sujumaan. Tänään Pate oli nojatuolia vasten ja ekan kerran teki niin että irrotti otteensa ja kääntyi ilman tukea ja tepasteli pari askelta mun luokse kun olin siinä ihan pojan vierellä. Vähän hirvittää vielä, mutta kehitystä on jo havaittavissa eikä meno ole enään niin holtitonta kuin mitä se oli kaksi viikkoa sitten. Ja pahimmilta haavereilta ollaan onneksi vältytty. Itse lähdin melkein heti ensiaskeleiden jälkeen juoksemaan 9-10kk iässä, onneksi Pate ottaa rauhallisemmin! Mutta poika osaa kävellä ja se on upeeta!

Paten 1v syntymäpäiväjuhlien kutsukortit ovat nyt valmiit ja postitettu. Pate on nyt 11kk ja viimeistä vauvakuukautta viedään! Pieni letkunokkamme on pian 1 vuotias taapero.

Pate 10kk

Viikonloput menevät liian nopeasti

Jälleen on maanantai ja takana on ihana viikonloppu perheen kanssa. Taas me ollaan pojan kanssa kahdestaan, mikä on kyllä ihanaa, mutta kolmistaan on aina mukavampi. Vauva päätti ekan kerran ikinä että tämä viikko aloitetaan heräämällä ennen kello kuutta. Hetken koitin puoli kuolleena nukuttaa Patea uudestaan uneen, oltiinhan me edellisyönä nukuttu yli 2 tuntia pidempään. 

Vastalauseeksi Pate itki ja puhki vihaisena, että minulla on tylsää, minä haluan nousta sängystä.

Olohuoneessa vauva valitti lisää, mutta oli heti tyytyväinen kun näki pupun ja ryömi herättämään Retu kanin. Sillä aikaa kun veljekset olivat olkkarissa niin ehdin valmistaa meille molemmille aamupuurot. Vauvalle vauvapuuroa ja äidille kaurapuuroa mustikoiden kera.

Olo on tosi väsynyt ja nälkäinen, ihankuin Patenkin maha olisi murissut nälästä. Vein pojan syöttötuoliin aamupalalle, eilen illalla kun iltapuuro onnistui syöttötuolissa harvinaisen onnistuneesti. Saatin puolet syötyä kunnes Pate alkoi itkeä ja oli muutenkin koko ruokailun ajan kuikuillut selän taakse ja heilunut puolelta toiselle, yritä nyt siinä sitten sihtaa lusikka sotkematta suuhun. Puuroa tippuili sinne tänne vaikka kuinka yritin laulella ja kiinnittää pojan huomion itseeni.

Koko viime viikko meni taistellen ruokien kanssa ja syöttötuolissa syöminen on ollut ongelma alusta alkaen.  r  vcbrcc  bc   bv. Tähän väliin otin itkevän lapsen syliin ja Pate auttoi äitiä kirjoittamaan blogia.

Kello on nyt 8:51 ja poika nukahti nopeasti parvekkeelle. Voikun äitikin pääsisi nukkumaan. Päivän rytmi on nyt ihan sekaisin, yleensä aamupala on kello 9 ja ekat päiväunet joskus vasta jopa puolenpäivän jälkeen. Muutenkin ollaan menty nyt pitkän ajan kaksilla päiväunilla. Nukkuuko poika tänään kolmet päiväunet? Syödäänkö me tänään 6 ateriaa?

Ajattelin että koitetaan jatkaa Paten aamupala loppuun sitterissä, niimpä nostin poikaa pois syöttötuolista ja tuoli nousi vähän mukana, Paten jalkoihin sattui ja siitä tuli itku. Syöttötuolissa puuroa ei syöty yhtään lisää vaan yritti kammeta kokoajan enemmän istuma-asentoon ja huusi ruoka suussa, siinä itkettiin molemmat vuoronperään vaikka pikkuinen alkoi heti hymyillä kun aloin laulamaan pienen pientä veturia. Aika pian otin vauvan syliin, halailin ja hellin. Sanoin että jos et halua syödä enempää niin syödään myöhemmin lisää.

Toivon todella että Paten oudon kiukkuisuuden ja huonon ruokahalun syynä olisivat hampaat. Ne perhanan hampaat! Pate on kiukkuisempi aina iltaa kohden ja välillä on ollut ongelmia syömisen kanssa, välillä vähän vähemmän ja välillä paljonkin. En halua antaa särkylääkettä kun ei ole varmaa tietoa että johtuuko kärttyisyys hampaista. Mutta jo olisi aikakin, Patella ei ole tullut hampaita aikalailla tasan 5 kuukauteen. Viiteen kuukauteen! Ja Patella on hampaita. Patelle puhkesi 2 alahammasta 4 kuukauden iässä ja sen jälkeen ei mitään - ei yhtään mitään. Ja poika on nyt 9kk vanha. 

Kuumetta eikä flunssaa ole eikä aristele korvia tai mitään muutakaan. Vatsakin toimii eikä ole kovalla. Jospa tämä johtuisi hampaista tai sitten olisi jokin ohimenevä välikausi. 

Pate on alkanut myös olemaan välillä sellainen että alkaa itkeä lohduttomana kun kävelee hänen luotaan pois ja sitten itkien ryömii äitiä/isiä kohti. Voi ei se on niin reppanan näköistä eikä siinä sitten muuta kuin poika kulta heti syliin.

Pahin on kyllä silloin kun Matias tulee töistä kotiin, tulee meidän luo, moikkaa Patea ja siitä poika vasta riemastuukin! Mutta kun Matias palaa eteiseen riisumaan takin tai menee vessaan pesemään kädet jotta voisi ottaa poikansa syliin, niin heti kun Matias lähtee pojan luota, vaikka vaan pari metriä, niin Pate alkaa itkeä kovaan ääneen eikä halua että isi lähtee uudestaan pois. Voi ei ! Eikä silloin kiinnosta äiti enään ollenkaan vaan koko huomio on isissä. Siksi ollaan nyt tehty niin ettei Matias näyttäydy ennenkuin on riisunut ulkovaatteet ja pessyt kädet töistä tullessaan.

Joskus tulee jopa itku siitä kun Pate katselee isiä suihkussa ja kun Matias laittaa suihkukaapin oven kiinni niin Patella tulee itku, mihin isi katosi? On se ihana kyllä ihan isin poika. <3

Niin ja siis tosiaan, Pate oppi toissa viikolla ryömimään. Osaa nyt ryömiä huoneesta toiseen ja lelujen luokse. Tää äiti taitaa nyt hakea keittiöstä jotakin hedelmää ja ladata akkuja telkkaria katsellessa ennenkuin poika herää uniltaan. Jospa tää tästä, eikä montaa tuntia enään niin Matias tulee töistä kotiin. Hyvää viikon alkua kaikille lukijoille. :)