Santa is coming to town

Hyvää joulua blogin lukijoille!

Jotain uutta pienelle tarhalaiselle

K3

Reilu kaksi viikkoa niin eletään jo marraskuuta. Ensikuussa tulee täyteen 3 vuotta avoliittoa ja Patelle tulee ikää 1,5 vuotta. Minä täytän marraskuussa 23 vuotta ja samana päivänä ollaan oltu Matiaksen kanssa yhdessä 3,5 vuotta ja kihloissa 2 vuotta siitä ajasta. Ensivuodesta alkaen aletaankin sitten viettämään meidän tulevia hääpäiviä. Kesällä minusta tulee rouva ja toivottavasti jonain päivänä meistä tulee vielä suurperhe Koskimäki.

Oon nauttinut nyt vapaapäivistä tehden - en mitään. Ihanaa kun voi vaan olla.

Viime viikolla päättyi opintojen ensimmäinen tutkintotilaisuus (kasvun tukeminen) arvosanalla kiitettävä 3. Se oli kovan työn ja monien unettomien öiden kiitos. Alkuun oli neljän viikon mittainen työharjoittelu jonka jälkeen alkoi viiden päivän pituinen tutkintotilaisuus eli näyttöviikko. Arviointikeskustelu oli siitä heti seuraavana päivänä kun tutkintotilaisuus oli tullut päätökseen. Olisin toivonut edes yhden vapaapäivän jonka olisin pyhittänyt kokonaan 12 sivuisen itsearviointilomakkeen laatimiseen, mutta ei kuulemma ollut muulloin aikaa. No, sitä kirjoiteltiin sitten yötä päivää aina kun oli hetki aikaa ja tilanne salli, töiden, harrastusten ja Paten ohella. Usein jäinkin valvomaan ja lomaketta rustailemaan öisin kun pojat olivat unten mailla.

Se tuotti kyllä toivottua tulosta, arvioijat kehuivat miten taitavasti multa sujuu kaikki teoriatieto ja kirjalliset osuudet. Työpaikka arvioija sanoi että Sandra on perustellut tekemisiään viikon aikana todella vastuullisesti ja monipuolisesti ja nyt kuuli vielä lisää hyviä yksityiskohtia itsearviointilomakkeestani, mitä olin pohtinut ja havannoinnut näyttöviikon aikana.

Mut laitettiin käytävälle hetkeksi odottelemaan kun kolmikanta päättivät yhdessä opettaja-arvioijan, työpaikka-arvioijan, sekä päiväkodin johtajan kanssa minulle arvosanan ensimmäisestä tutkintotilaisuudestani. Hetken päästä he kutsuivat minut takaisin huoneeseen ja sieltä se tuli, kaikista parhain arvosana, mihin olin kokoajan tähdännytkin, K3! Itkuhan siinä tuli ja kaikki tuntuivat olevan jotenkin todella ylpeitä musta ja mun kehityksestä, tunnelma oli ihan mahtava! Tuntui että nyt voi hengähtää. Olo on älyttömän kiitollinen, oon oppinut niin paljon uutta tuo viiden viikon aikana enkä tule koskaan unohtamaan tätä kokemusta. :)

Elämä on ollut aika kiireistä ja hektistä työharjoittelun aikana. Tutkintotilaisuuden suunnitelman laatimista ja sen toteuttamista, itsearviointia ja paljon paperitöitä lyhyessä ajassa. Tää viikko mulla on vapaata ja muilla luokkalaisilla on kaikki vielä edessä. Ensiviikolla kaikki alkaa alkusta kun siirrytään hohu-jaksolle opiskelemaan vanhutyötä ja lääkelaskuja. Ihanaa kun asiat etenee ja koulu tuntuu etenevän todella nopeasti.

Tän viikon oon pyhittänyt mun pojille, eilen käytiin ostoksilla ja huomenna olisi tarkoitus mennä kyläilemään serkun luokse. Ensiviikolla on luvassa tuplatreffit ja vanhempien kahdenkeskestä aikaa kun menemme ystäväpariskunnan kanssa flamingoon syömään ja pelamaan hohtominigolfia. Tekee kyllä todella hyvää olla pitkästä aikaa kaksin vapaalla Matiaksen kanssa edes hetken verran. Mutta niinhän se menee että kaikki on väliaikaista, koulu, kiire jne. ja lopussa kiitos seisoo. :)

Taas se alkaa, nosta jalkaa, koulutietä kuljetaan

Elämä on nyt tällä hetkellä aikatauluttamista ja kalenterin ympärillä elämistä.

Musta tulee isona lähihoitaja, koulua on nyt kaksi viikkoa takana päin ja tää on kyllä niin mun juttu!

Paten päiväkoti on alkanut aivan uskomattoman hyvin. Jo ekan päivän jälkeen he kertoivat että Pate on täällä niin kuin se olisi aina ollut. Ei ole itkenyt, ruoka maistuu, syö ja nukkuu hyvin. Aamuisin kun vien pojan hoitoon niin mennään hänen kaappipaikalleen, riisun Paten takin/ulkovaatteet ja puen hänelle tossut jalkaan.

Päiväkodin lattiat ovat tappavan liukkaat, se on ainoa negatiivinen kokemus kun ekana päivänä hain pojan, otin tossut pois, asetin pojan lattialle seisomaan normaalisti, hain viereisestä huoneesta Hiiri-Herran mukaan ja pam, Pate käveli hetken ilman tossuja, kaatui selälleen ja siinä tuli päiväkodissa olon ainoa itku kun poika makasi selällään käytävällä.

Nykyään pidän huolen että Patella on päiväkodissa aina jarrusukat + sisätossut yhtäaikaa.

No, aamuisin kun olen tossut pukenut pojan jalkaan niin lähdetään kävelemään kohti leikkihuonetta missä kaverit ovat ja huutavat: ''Pate tuli! Moi Pate!''

Varaan aina hyvin aikaa että voin olla sen 5-10 minuuttia päiväkodilla Paten kanssa ja istahdan muutamaksi minuutiksi Paten seuraksi leikkihuoneen lattialle. Ojennan pojalle hänen lempi autojaan ja viimeistään silloin Pate hymmyilee hoitotädeille innokkaana. Muutaman kerran on ollut niin että isommat pojat ovat leikkineet vähän rajummin ja äänekkäästi että Pate on tullut syliini itumaan. Sitten olen ajatellut että no, äiti on tässä vielä hetken. Sitten homma jatkuu ja vilkuttelen hyvästiksi ja kerron että äiti lähtee. Välillä se katsoo äitiä tyytyväisesti, välillä ei malta katsoa ollenkaan kun on niin innostunut autoleikeistä. Kerran lähti kävelemään mun perään ja kerroin tilanteesta niin yksi hoitajista tuli nappaamaan Paten syliin ja he vilkuttivat mulle yhdessä hyvästit, ja Pate oli koko takaa-ajon ja hyvästien ajan tyytyväisenä!

Eräs aamu Pate inahti kun tajusi että äiti lähtee. Mutta ei itkenyt. Tänäänkin jätin Paten ulkoleikkeihin ja mietin mitä siitä tulee kun siihen se jäi yksin istumaan. Katsoi vaan hetken kun hyvästelin ja sitten alkoi leikkimään hiekalla.

Oon niin innoissani että musta tulee lähihoitaja ja niin huojentunut että Pate nauttii ja viihtyy päiväkodissa olosta. Tulee entistä huojentuneempi ja iloisempi mieli kun Pate jää päiväkotiin tyytyväisenä. Tää on lähtenyt ihan uskomattoman hyvin rullaamaan, päiväkoti ja opiskelu arki!

Ensiviikolla mulla alkaa ensimmäinen työharjoittelu ja työt! Sain töitä! En ole ollut töissä kahteen vuoteen. Tulen varmaan ''sekoamaanä'' siitä rahanmäärästä kun olen tottunut selviämään reilusti alle 1t per kuukausi. Opintojen ja 1v:n kasvattamisen ohella teen töitä henk.koht. avustajana ensiviikosta alkaen. Eli meillä menee todella hyvin. :) Pääsin myös Sannin musiikkivideolle, siihen mitä ei enään ole, kaiken sen kohun jälkeen. No, oli kuitenkin hieno juttu ja joku teistä oli ehtinyt bongata mut ja tuli siitä tänne kommentoimaan. Jee!

Mulla on koulussa etäpäiviä ja toistaiseksi ne on käytetty etä-ryhmäkäynteihin. Ollaan käyty päiväkodissa tutustumassa, ja toisella kerralla toteutettiin esterata, ''kurrerata''. Oltiin myös tutustumassa Hyvinkään uusimmassa palvelukeskuksessa. Haastateltiin johtajaa ja työntekijöitä ja seurusteltiin asukkaiden kanssa. Tarkoitus oli nähdä mitä lähihoitajan työ käytännössä tarkoittaa.

Omaa aikaa ei oikein ole kuin iltaisin, ja nytkin mun pitäisi olla syömässä iltapalaa. Kello tulee puoli 9 ja hiukset on vielä pesemättä. Huomenna on taas aikainen herätys. Silti nautin tästä kaikesta ja oon älyttömän onnellinen mitä tulevaisuus tuo! Kaiken edellä mainitun lomassa pidän pientä breikkiä hääsuunnitteluissa. Kaikki muut tän hetken jutut/isoimmat asiat ovat kondiksessa paitsi videokuvaaja sekä hääDJ.

Koulussakin kun muut menevät kahville niin mä käytän sen 20 minuutin hyödyksi koulun tietokoneella koulutehtäviin mun ryhmän puolesta. Haluan saada kaiken tehdyksi heti kun vaan voi ja pyrin olla tuomatta koulutehtäviä kotiin. Toistaiseksi olen päässyt vähällä ja tehtävät ovat nopeita ja niitä on vähän, jos ollenkaan.

Pääsin hygienia passin läpi, toistamiseen. Ja ehdittiin jo viettää mukavaa vuokramökki viikonloppua Räyskälässä sekä viime viikolla illanistujaisia siskoni luona isolla porukalla.

Jaaha. Viikonloppuna olisi piiiiiiitkä keikkareissu taas bändin kanssa. Pitäisi pysyä hereillä koko yön.

Ollaan pidetty entuudestaan tuntemattomien naisten kanssa morsiusmiittejä! Meitä on 6 naista joista kaikki menee ensikesänä naimisiin. On ollut ihana jakaa kokemuksia ja suunnitelmia muiden häähullujen kanssa.

Nyt täytyy mennä ennen kuin poika herää uniltaan, on vaikka mitä tehtävää vielä! Hyvää yötä! :)