Viikonloput menevät liian nopeasti

Jälleen on maanantai ja takana on ihana viikonloppu perheen kanssa. Taas me ollaan pojan kanssa kahdestaan, mikä on kyllä ihanaa, mutta kolmistaan on aina mukavampi. Vauva päätti ekan kerran ikinä että tämä viikko aloitetaan heräämällä ennen kello kuutta. Hetken koitin puoli kuolleena nukuttaa Patea uudestaan uneen, oltiinhan me edellisyönä nukuttu yli 2 tuntia pidempään. 

Vastalauseeksi Pate itki ja puhki vihaisena, että minulla on tylsää, minä haluan nousta sängystä.

Olohuoneessa vauva valitti lisää, mutta oli heti tyytyväinen kun näki pupun ja ryömi herättämään Retu kanin. Sillä aikaa kun veljekset olivat olkkarissa niin ehdin valmistaa meille molemmille aamupuurot. Vauvalle vauvapuuroa ja äidille kaurapuuroa mustikoiden kera.

Olo on tosi väsynyt ja nälkäinen, ihankuin Patenkin maha olisi murissut nälästä. Vein pojan syöttötuoliin aamupalalle, eilen illalla kun iltapuuro onnistui syöttötuolissa harvinaisen onnistuneesti. Saatin puolet syötyä kunnes Pate alkoi itkeä ja oli muutenkin koko ruokailun ajan kuikuillut selän taakse ja heilunut puolelta toiselle, yritä nyt siinä sitten sihtaa lusikka sotkematta suuhun. Puuroa tippuili sinne tänne vaikka kuinka yritin laulella ja kiinnittää pojan huomion itseeni.

Koko viime viikko meni taistellen ruokien kanssa ja syöttötuolissa syöminen on ollut ongelma alusta alkaen.  r  vcbrcc  bc   bv. Tähän väliin otin itkevän lapsen syliin ja Pate auttoi äitiä kirjoittamaan blogia.

Kello on nyt 8:51 ja poika nukahti nopeasti parvekkeelle. Voikun äitikin pääsisi nukkumaan. Päivän rytmi on nyt ihan sekaisin, yleensä aamupala on kello 9 ja ekat päiväunet joskus vasta jopa puolenpäivän jälkeen. Muutenkin ollaan menty nyt pitkän ajan kaksilla päiväunilla. Nukkuuko poika tänään kolmet päiväunet? Syödäänkö me tänään 6 ateriaa?

Ajattelin että koitetaan jatkaa Paten aamupala loppuun sitterissä, niimpä nostin poikaa pois syöttötuolista ja tuoli nousi vähän mukana, Paten jalkoihin sattui ja siitä tuli itku. Syöttötuolissa puuroa ei syöty yhtään lisää vaan yritti kammeta kokoajan enemmän istuma-asentoon ja huusi ruoka suussa, siinä itkettiin molemmat vuoronperään vaikka pikkuinen alkoi heti hymyillä kun aloin laulamaan pienen pientä veturia. Aika pian otin vauvan syliin, halailin ja hellin. Sanoin että jos et halua syödä enempää niin syödään myöhemmin lisää.

Toivon todella että Paten oudon kiukkuisuuden ja huonon ruokahalun syynä olisivat hampaat. Ne perhanan hampaat! Pate on kiukkuisempi aina iltaa kohden ja välillä on ollut ongelmia syömisen kanssa, välillä vähän vähemmän ja välillä paljonkin. En halua antaa särkylääkettä kun ei ole varmaa tietoa että johtuuko kärttyisyys hampaista. Mutta jo olisi aikakin, Patella ei ole tullut hampaita aikalailla tasan 5 kuukauteen. Viiteen kuukauteen! Ja Patella on hampaita. Patelle puhkesi 2 alahammasta 4 kuukauden iässä ja sen jälkeen ei mitään - ei yhtään mitään. Ja poika on nyt 9kk vanha. 

Kuumetta eikä flunssaa ole eikä aristele korvia tai mitään muutakaan. Vatsakin toimii eikä ole kovalla. Jospa tämä johtuisi hampaista tai sitten olisi jokin ohimenevä välikausi. 

Pate on alkanut myös olemaan välillä sellainen että alkaa itkeä lohduttomana kun kävelee hänen luotaan pois ja sitten itkien ryömii äitiä/isiä kohti. Voi ei se on niin reppanan näköistä eikä siinä sitten muuta kuin poika kulta heti syliin.

Pahin on kyllä silloin kun Matias tulee töistä kotiin, tulee meidän luo, moikkaa Patea ja siitä poika vasta riemastuukin! Mutta kun Matias palaa eteiseen riisumaan takin tai menee vessaan pesemään kädet jotta voisi ottaa poikansa syliin, niin heti kun Matias lähtee pojan luota, vaikka vaan pari metriä, niin Pate alkaa itkeä kovaan ääneen eikä halua että isi lähtee uudestaan pois. Voi ei ! Eikä silloin kiinnosta äiti enään ollenkaan vaan koko huomio on isissä. Siksi ollaan nyt tehty niin ettei Matias näyttäydy ennenkuin on riisunut ulkovaatteet ja pessyt kädet töistä tullessaan.

Joskus tulee jopa itku siitä kun Pate katselee isiä suihkussa ja kun Matias laittaa suihkukaapin oven kiinni niin Patella tulee itku, mihin isi katosi? On se ihana kyllä ihan isin poika. <3

Niin ja siis tosiaan, Pate oppi toissa viikolla ryömimään. Osaa nyt ryömiä huoneesta toiseen ja lelujen luokse. Tää äiti taitaa nyt hakea keittiöstä jotakin hedelmää ja ladata akkuja telkkaria katsellessa ennenkuin poika herää uniltaan. Jospa tää tästä, eikä montaa tuntia enään niin Matias tulee töistä kotiin. Hyvää viikon alkua kaikille lukijoille. :)

Vauvaharrastukset

Pate oli 5 kuukautta vanha kun hänen ensimmäinen harrastuksensa alkoi, vauvauinti. Ikä oli juuri sopiva, ei ollut liian pieni, oli liikkuvainen ja osasi pitää hauskaa vedessä äidin ja isin kanssa. Mitä vanhempi vauva on niin sitä enemmän se nauttii ja saa irti vedessä olemisesta. Mutta tarpeeksi pieni kuitenkin, että sukeltamisrefleksi oli siihen aikaan vielä olemassa. Se refleksi on noin puoli vuotta toiminnassa ja keskosilla se luonnollisesti saattaa olla vielä vähän pidempäänkin.

Uintiasuna meillä on ollut aina sama Reiman vetoketjullinen ja haalarimallinen uimapuku. Ensimmäinen oli kooltaan 68 ja se meni Patella päällä 74cm pituiseksi saakka. Nyt ostettiin samanlainen uimapuku koossa 80. Se on sopiva ja  kasvuvaraa on taas riittäväsi. Vauvojen Reima uimapuku on malliltaan pitkä ja kapea, se istuu Paten pieneen vartaloon kuin nakutettu! Molemmat puvut ovat ostettu Prismasta ja kyseinen vauvojen uimapuku on huomattavasti hintavin koko valikoimasta, mutta kyllä tuon laadusta haluaakin maksaa. Varsinkin kun kyseessä on rakas Pate.

Se on nähtävästikkin selvää että kun Patella on tuollainen asu päällä niin pienen vauvan käsittely vedessä on helppoa ja turvallista. Ja mukavaa molemmille, lapselle ja vanhemmalle. Kainalo-ote on tukeva, pysyy hyvin eikä ole ollenkaan liukas. Ja itse puku muutenkin on ja pysyy paikoillaan. Ominaisuuksien lisäksi se on hieno myös ulkonäöllisesti ja saanut muilta vanhemmilta ihailevia kehuja.

Vauvauinti on kerran viikossa ja meillä se on joka sunnuntai. Riihimäen uimahallin tilaussauna tiloissa ja lämpimässä vedessä vain vauvoja ja taaperoita varten. Yksi uintijakso sisältää 8 uintituntia ja meillä on tällä viikolla jo toisen kierroksen neljäs uintikerta. Altaassa ollaan 30 minuutia, alku ja loppuleikkeineen. Niissä lauletaan, tehdään eri liikkeitä ja vauvat tutustuvat toisiinsa. Väliaikana on omaa uintiaikaa jonka aikana uintiohjaaja kiertää vauvat vuorotellen läpi katsomassa ja opastamassa.

Tässä toisessa uintijaksossa kaikki muut vauvat ovat ensikertalaisia ja pienempiä kuin Pate ja siinä huomaa eron ja kehityksen miten taitava ja kehittynyt uimari Pate nykyään vedessä jo on. Alkuun saattoi tulla väsyitkua ja nykyään lyödään nyrkillä veden pintaa naama naurussa ja silmät siristäen. Ennen muut ja isommat vauvat roiskivat vettä Paten päälle ja nyt tilanne on toisinpäin. Ohjaaja kysyi lupaa lainata Patea ja näytti uintiliikkeitä näille muille ensikertalaisille vauvoille ja heidän vanhemmilleen. Pate oli oikein polleana ja hymyillen mallioppilaana. :) Äiti ja isi katsoi vierestä ylpeänä.

Sukeltamiset ovat olleet sukellusrefleksin päättymisen myötä välillä itkuisia, koska se tarkoittaa sitä että nyt vauva joutuu itse tekemään työtä ja pidättämään itse hengitystä. Niin sanottu vauvantahtinen kämmensukellus onkin osoittautunut meille nyt paremmaksi vaihtoehdoksi. Siinä aikuinen ei laita vauvaa veden alle vaan vauva menee sinne itse ilman apuja. Kämmensukelluksessa vauva istuu kämmenien päällä selkä vasten aikuisen vatsaa ja toinen vanhemmista on vauvan edessä ja houkuttelee tätä sukeltamaan. Jos vauva viestittää ettei hän halua sukeltaa niin sitten koko juttu keskeytetään. Mutta silloin kun vauvasta siltä tuntuu niin hän lähtee kallistumaan eteenpäin ja kehonkieli kertoo että nyt menee naama lähelle vedenpintaa, veden pinta lähestyy ja vauva valmistautuu - nyt pidätetään hengitystä! Ja tadaa, ei ole tullut itkua.

Huomenna me mennään pojan kanssa kolmannen kerran äiti ja vauvajumppaan, sielä on 12 vauvaa + äidin ja on ollut kyllä todella raskasta, mutta ihanaa! Sielä käydään yhteensä 12 kertaa ja saas nähdä miten kunto kasvaa ja kehittyy tämän aikajakson aikana. On ollut niin ihanaa että on tälläinen äidin ja lapsen välinen oma harrastus. Sielä tulee kanssa aina niin kiva ja energinen fiilis.

Tähän loppuun vielä yksi hellyyttävä kuva Paten sukelluksesta kun ammattikuvaaja tuli vauvauintiin valokuvaaamaan. Mukava yllätys! :) Nyt iltapalalle ja katsomaan salkkarit, hyvää yötä!

Yks kaks kol, kaks kaks kol

Pate nukahti päiväunille ja tiskit pitäisi laittaa, mutta blogin päivittely houkutteli vielä enemmän ja nyt jännään ehdinkö kirjoittamaan tämän teille ennen pikku prinssin heräämistä. On jo helmikuu ja poika täyttää tässä kuussa 9 kuukautta. Pate oppi 7kk ja 1 viikon ikäisenä seisomaan tukea vasten ja siitä tasan kuukauden päästä Pate alko ottamaan ensiaskeleita käsistä pitäen. Nyt täällä ollaan taluteltu poikaa pitkin asuntoa - tai oikeastaan juoksutettu, koska meno on sen verran vauhdikasta.

Jalat kantaa todella hyvin, jo ihan alusta asti kun oppi seisomaan ja seisoisi siinä niin kauan kuin aikuinen vain jaksaisi pidellä ja tukea. Jalat käy kokoajan. Jopa sylissä koittaa lähteä kävelemään mahaa ja rintakehää pitkin ylöspäin. Masulleen laittaessa välillä kipittelee nopeasti jaloillaan ja pistää vastaan - ''ei, minä haluan kävellä!''

 

Pate liikkuu työntäen itseään taaksepäin ja on mennyt jo kuukauden ajan kokoajan konttausasentoon, mutta ei ole vielä lähtenyt liikenteeseen. Pate ei liiku eteenpäin muutenkuin kävellen käsistä pitäen. Poitsun isoäiti osti ennakkoon 1v syntymäpäivälahjaksi Brio kävelyvaunun joka saadaan sunnuntaina meille käyttöön ja sillä voi sitten harjoitella lisää tasapainottelua ja kävelemistä. Ihan siksi koska Pate nauttii seistä, hän alkaa aina hymyilemään ja riemuitsemaan ääneen kun pääsee pystyasentoon ja siitä sitten tallustelemaan eteenpäin. Vaunuja ei ostettu siksi, että poika oppisi mahdollisimman nopeasti kävelemään, vaan siksi jos niistä irtoisi vastaavaa iloa ja apua pystyssä olemiseen!

Kävelytuoli on helpottanut mun oloa kun ollaan kahdestaan kotona. Kuulen kokoajan missä poika menee ja Pate pääsee itse kävellen/potkien erihuoneisiin ja aina äidin luo kun itse tahtoo. Isona miinuksena täytyy sanoa että kokoajan täytyy varjella ja varoa omia jalkoja, sattuu meinaan pikkasen kun vauva tulee kovaa ryminällä päin akillesjänteitä! Nyt vauva heräsi ja tähän on hyvä lopettaa ja aika mennä laittamaan pojan lounas valmiiksi. Paljon jäi vielä asioita kertomatta, mutta TÄÄLTÄ voitte seurailla meidän perheen arkea ja tuoreimpia uutisia, hihih..! Ihanaa viikonalkua kaikille.