torstai 14. heinäkuuta 2016

Ekat festarit

Toissa viikolla oli Riihimäki rock ja me oltiin sielä lauantaina. Silloin oli pitkä ja aikataulutettu päivä.

Kello 8: Noustiin ylös aamupalalle ja odoiteltiin että isikin nousee ja saa syötyä aamiaisensa. Matias kun on tunnetusti hidas syömään. Aikansa siinä valmistauduttiin, kylvetettiin poika ja käytiin itse suihkussa vuoronperään. Puettiin, meikkasin, Matias laittoi hiuksensa kuntoon ja pakkailtiin pojan tavaroita.

Kello 11: Oli Paten lounas, kerättiin loput kamat kasaan ja suunnattiin autolle päin. Vietiin poika yöksi mummolaan. Pantsen toiselle yökyläreissulle. Pate nukahti autossa ja siirsin hänet nukkuen kaksoisrattaisiin jossa serkku jo odoittelikin leikkikaveria saapuvan. Sylissä kuiskasin ja kerroin että äiti ja isi toi sinut mummolaan yöksi, nähdään huomenna taas.

Kello 11:50: Saavuttiin ystäväpariskunnan lapsen 1v syntymäpäiville. Itse juhlat alkavat vasta myöhemmin, joihin ei ehditä riksu rock menojen ja suunnitelmien vuoksi. Siksi tultiin vähän aiemmin onnittelemaan ja juhlimaan 1 vuotiasta prinsessaa. Kohta olikin jo aika lähteä jatkamaan matkaa kotiin päin, vieraat olivat kohta tulossa!

Kello 12:30: Milla ja Niko soittavat että ovat junassa ja kohta meillä. Laitettiin tarjottavat valmiiksi ja ihmeteltiin taas sitä kummaa kotiin menemistä ilman Patea. Missä meidän lapsi on? Ainiin.

Siinä sitä hengailtiin nelisten meillä kotona ja ehdotin että korkattaisko skumppa pullo ja otettaisiin lasilliset ennen ravintolaan menoa? Matias ja Niko menivät hakemaan pullon kylmästä ja Niko kyseli mitä skumppaa meillä on? Matias otti pullon ja ojensi sen Nikolle..



Niko oli häkeltynyt ja ennen kaikkea yllättynyt, tuli kuulemma niin puskista! Vaikka kaikki osasivat odoittaa tätä. Niko meni puihin.. eei.. ja sanoi miten suuri vastuu se on.. hetkeä myöhemmin halasi Matiasta ja sanoi että tottakai. Kohta kohotettiinkin jo malja: Matiaksella on nyt bestman!

Kun bestman oli kosittu virkaan ja bestman maljat juotu (aika nopeaan tahtiin) oli aika lähteä kävelemään keskustaan päin. Meillä oli pöytävaraus yhteen uuteen amerikkalaiseen hampurilaisravintolaan. Paikan päällä Tuuli jo meitä odoitteli ja kerrottiin ilouutiset.

Ravintolassa juteltiin ja naurettiin niin kovaa että onneksi ei saatu paheksuvia katseita henkilökunnalta. Masut täynnä oli hyvä lähteä takasin meille etkoilemaan. Kuunneltiin musiikkia ja ehostauduttiin lisää. Pakattiin kylmälaukku täyteen juomia ja mentiin viereiseen puistoon pelaamaan mölkkyä. Milla ja minä voitimme!

Oho, kello on jo kuusi. Lähdettiin takaisin meille, laittauduttiin vielä viimeisen kerran ja kuunneltiin lisää musiikkia ja seurusteltiin vaan! Kohta tuli jo hoppu festaribussille. Hoputtelin että bussi lähtee vartin päästä. Kaikki kävivät vielä vessassa ja keräsivät kamppeet kasaan. Hyvin ehdittiin!



Oltiin aluksi festaripaikan ulkopuolella muiden tuttujen kanssa. Siellä oli muutama mun tuttu poika Hyvinkäältä, Matiaksen vanhoja ystäviä ja sisarukset seurueineen. Kaikki olivat jo yllättävän hyvässä maistissa kun saavuimme paikalle. Meidän porukka oli kaikista skarpeimpana.

Uniikin keikka oli tosi hyvä, J Karjalaisen keikalla satoi ja paistoi ja satoi taas enemmän. Oltiin hetkittäin sateen suojassa ja loppuaika oltiin sadeviitat päällä. Ostettiin festareilla järkyn isot purilaiset ja syötiin ne yhteisvoimalla loppuun..

Cheek ekan kerran livenä ja ekaa kertaa ylipäätänsä festivaaleilla! Oli kyllä todella hieno keikka ja meillä oli tosi hyvät paikat. Sade ei haitannut ollenkaan ja pompittiin vaan fiiliksissä koko keikan!

Sieltä käveltiin kotiin ja oltiin kaikki hiukset märkinä ja hieman viluissaan. Hetki siinä kotona mietittiin että kello tulee yksi, mitä tehdään? No, puin mekon ja suunnattiin keskustaan virallisille jatkoille. Siellä juhlittiin ja tanssittiin tappiin asti. Onneksi sain kaverit vielä jaksamaan vaikka kotona väsy ehti jo iskeä itse kullekkin. Nikokin kommentoi varmaan kolmesti että no nyt jos Sandra haluaa ja on sitä mieltä että mennään niin sit myö todellaki kans mennään! Kerrankin kun minä ja me kaikki yhdessä päästiin juhlimaan niin juhlitaan nyt sit koko kahden vuoden edestä! Ajattelin. :) Baarissa väkeä oli liikaa ja siellä ei saanut kunnolla happea, mutta ei haitannut, meillä oli ihan super hauskaa.

Kotiin nukkumaan ja seuraavana päivänä mentiin Jessen kolmekymppisille yllättävän hyvässä kunnossa ja virkeänä molemmat. Menisin koska vain uusiksi!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti