keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Itkukohtaus

Rv 6+5: Me käytiin Matiaksen kanssa tänään Flamingon punanaamiossa ja menomatkalla vihloi kohtua niin kivuliaasti ja pitkään, että onneksi oli mies ratissa! Ostettiin sieltä punanaamiosta meille asut viikonloppua varten. Viikonloppuna mennään juhlimaan halloweeniä suht isolla, mutta tiiviillä kaveriporukalla. Nää juhlat ovat nyt kolmannet bileet kuukauden sisään ja vieläpä samojen ihmistenkin kanssa. Oon mennyt - ja menen jokaiseen juhlaan autolla ja joka kerralla kuuluvat sanat: Miksi? Miksi? Miksi? Nyt alkaa selityset käydä vähiin. Vaikka en näe siinä itse mitään ihmellistä jos joku ei juo ja tulisi toiselta paikkakunnalta autolla. Plussaa on se, ettei tarvitse selitellä siskolle ja hänen miehelleen, koska he tietävät luulevat että yritämme lasta. Lisäksi vauvamasu on huomattavissa, mutta sen verran vielä pieni ettei muut huomaisi sitä. Viikonloppuna tulee olemaan viimeinen baari-ilta sitten pariin vuoteen. Ei kyllä tule ikävä! Ihana kuitenkin pukeutua naamiaisasuun ja lähteä viettämmään hauskaa iltaa ihanien ystävien kanssa. Autolla pääsen mieheni kanssa aikaisin kotiin ja sunnuntaina on molemmilla hyvä olo. :)

Rv 6+6: Töissä oli vatsa ikävästi sekaisin koko päivän. Huomasin lounaalla että kana ei maittanut ja heitin puolet roskiin. Hajuaisti on myös terävöitynyt. Välillä on menkkamaista tunnettaa/kuumotusta ja puoli vihlontaa. Rinnat tottakai ovat jatkaneet kasvamista ja ero on huomattava. Etenkin nännien kanssa. Rinnat tuntuvat kuin sinne olisi laitettu 0,5-1dl silikoni-implantit! Ainiin. Kaksi päivää sitten sain sohvalla itkukohtauksen kun vahingossa potkaisin matiasta vaikka piti vain laittaa jalka sen syliin. Matias sanoi kulmat kurtussa ''Ai!'' ja mä purskahdin itkuun ja hoin; Älä oo vihanen, anna anteeksi, en mä tahallani sua satuttanut! Haha, tunteet draamaattisesti pinnassa.

Rv 7+0: Oho, viikko 7 tuli täyteen! Ensiviikolla voisi jo sanoa että me ollaan kolmannella kuulla. Tasan kahden viikon päästä on ensimmäinen neuvola. Ja tasan kolmen viikon päästä on ensimmäinen lääkärikäynti. Aina on mennyt ihanan nopeasti kun on ollut kokoajan kaikenlaista puuhaa. Työviikot menee nopeasti, viikonloput menee nopeasti mutta rentoutuen. Ja ensiviikolla onkin jo isänpäivä jolloin täytän 21 vuotta. :) Mua on väsyttänyt koko viikon tosi paljon. Menen nukkumaan väsyneenä ja herään väsyneenä. Työt ja työmatkat menee haukotellen. Silloin tällöin on lyhyitä menkkamaisia kipuja ja huomasin eilen, että noi ulkosynnyttimet on turvoksissa. Ihan kuin esim ovulaation aikana.
Olen laulanut ja harjoitellut ihania kehtolauluja valmiiksi..


2 kommenttia:

  1. Moikka, löysin blogisi kun etsin raskausblogeja =) Itselläni on vauvakuume, vaikka en koe asiaa vielä ajankohtaiseksi kuitenkaan, mutta saahan sitä haaveilla! Olet mielenkiintoisen tarkasti kirjoittanut raskausajan tuntemuksista, jään seuraamaan =) Onnea odotukseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, kiitos kommentistasi! Ihana kuulla ja tervetuloa seuraamaan. :) Vauvakuume on ihana asia ja mun mielestä siitä saa haaveilla ihan kaiken ikäiset <3 Itse kuitenkin sitten tietää kun aika on oikea ja on hyvä että tiedostaa sen, milloin on siihen valmis :) Itse olen haaveillut omasta vauvasta jo +5 vuotta mutta nyt viimeisen vuoden aikana asiasta on tullut realistinen ja ajankohtainen. Kaikki on ihanasti loksahtanu paikoilleen omalla painollaan ja tässä sitä nyt ollaan - onnellisena raskaana :)

      Poista