keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Oli niin outoa nähdä näytöltä mitä kaikkea sisälläni tapahtuukaan ilman minkäänlaisia tuntemuksia


 
Rv 11+6: Tänään on ekan kolmanneksen viimeinen päivä. Heräsin normaalisti töihin, söin 2 banaania ja join paljon vettä jotta jaksan tehdä kaksi tuntia töitä ensimmäiseen kahvitaukoon asti, jolloin syön lisää ruokaa ja vähän reilummin. Kaikki oli hyvin kunnes noin kello 8:15 alkoi pyörryttää. Odotin että olo helpottaisi niinkuin aina aikaisemmin ja kävin ulkona istumassa hetken raikkaassa ilmassa. Pystyin jatkamaan töitä taas hetken kunnes olo paheni ja oli pakko mennä vessään istumaan ja juomaan vettä. Siinä istuskelin ja ihan yllättäen tulikin oksennusrefleksi ja toinen heti perään. Mä mietin että nytkö se sitten vihdoin tapahtuu ja töissä. Voi ei. Ja niin se vain tapahtui, ensimmäinen oksentaminen raskaana! Oksensin todella pitkään jonka jälkeen join paljon vettä ja olo oli jälkeenpäin kerrassaan mainio! Menin takaisin töihin ja ajattelin että kyllä se tästä, pystyn tehdä kuitenkin töitä. Mutta 15 minuutin päästä olotila paheni uudestaan ja menin vessaan juomaan taas lisää vettä. Olo parani ja jatkoin töitä. Noh, enään ei pyörryttänyt eikä huimannut mutta heti kun pääsin työpisteelle niin alkoi oksettamaan ja lähes juoksin vessaan nyt jo kolmatta kertaa.. Toinen oksennus tuli kuin kaaressa lavuaariin enkä ehtinyt edes istumaan. Olo oli tässä kohtaa jo niin heikko että siistiytymiseni jälkeen ja noin viiden minuutin kuluttua toisesta ykästä lähdin muiden mukana kahvitauolle. Pakkasin kamani ja laitoin pomolle viestin kun hän ei ollut töissä paikalla. Lähdin kotiin nukkumaan, herättyäni soitin neuvolaan ja sain 3 päivän sairasloman. Myöhemmin päivällä täytyi käydä apteekissa ostamassa canestenia.. argh :/

Rv 12+0: Nyt ollaan neljännellä kuulla raskaana, toisella kolmanneksella ja ensimmäinen kolmannes on kokonaan takanapäin. Hullua ja ihanaa! Olo on jo paljon parempi kun on voinut vaan lepäillä kotona. Haettiin mun äidin luota liuta kasa vauvan vaatteita ja iltapalaksi patongit subista. Kotona järjesteltiin vauvan vaatteet läpi, juotiin glögiä ja katseltiin nauhoitettuja salkkareita. Olo oli ilalla hieman menkkamainen, pitkästä aikaa! Hiivatulehdus alkaa hellittämään.

Rv 12+1:
Huomenna on ensimmäinen ultra ja tänään on mun viimeinen saikkupäivä. Tänään tehtiin siskonmakkarakeittoa, ah se on niin hyvää ja riittoisaa ruokaa! Raskaana ollessani tekee nyt kokoajan mieli keittoa ja pastaa. Haettiin joulukuusi kellarista ja koristeltiin se. Koristellessa huomasin ensimmäiset kylkikivut. Lihakset venyy ja kasvaa. Vatsatuntemuksia on ollut nyt jatkuvasti pitkin päivää.

Rv 12+2: Herättiin aikaisin ja lähdettiin ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Matka kesti puoli tuntia. Kun saavuttiin paikalle, ilmoittauduttiin tiskillä ja jäätiin aulaan odottelemaan. Oltiin saavuttu synnärille ja meillä oli aika varattuna ensimmäiseen ultraan. Kätilö tuli kutsumaan meidät tutkimushuoneeseen kello 7:40.  Aluksi istuttiin ja hän kyseli miten olen voinut, olenko aiemmin ollut ultrassa ja monta alkiota silloin löytyi. Kerroin että viikolla kymmenen katsottin neuvolalääkärissä ultralla ja yksi masuasukki löydettiin. Kätilö kertoi että koska olen niin pitkällä raskautta (se kuulosti ihanalta<3) niin ultrataan vatsapeitteiden päältä ja hän ohjasi minut hoitopöydälle. Vatsan päältä meni hetki löytää pikkuinen mutta sieltä se sitten löytyi kera sydänlyöntien. Ja kätilö tuumasi siihen vain että elossa on! :D Hän sanoi myös ettei vatsan päältä nyt näe kaikkea tarpeeksi hyvin niin katsotaan ultralla myös alateitse. Kävin vessassa pissalla, kun olin pidätellyt aiemmin tätä vatsaultrausta varten. Sitten alkoi ultraus sisäkautta ja se oli todella kivuliasta. Paikat ovat hellänä hiivatulehduksen jäljiltä ja se ultralaite oli hävyttömän iso. Onneksi Matias oli siinä vierellä lohduttamassa ja silittelemässä. Nähtiin sikiö heti paljon paljon selkeämmin ja paremmin. Pää-peppu mitaksi saatiin 58mm. Ultratilanne oli todella ihana ja hauska! En voinut olla nauramatta kun näin ruudulla mitä vatsassani tapahtuu. Pikkuinen ei ollut hetkeäkään paikalla, tai jos oli niin yhtäkkiä hän latasi ison potkun jalallaan ja heitti kuperkeikkaa. Pikkuisen liikkeet olivat todella hulvattomat ja nopeat. Hän oli milloin missäkin asennossa, kiemurteli ja heilui edestakasin. Oli niin outoa nähdä näytöltä mitä kaikkea sisälläni tapahtuukaan ilman minkäänlaisia tuntemuksia. Olo oli todella onnellinen nähtyäni ensimmäistä kertaa masuasukkini liikkuvan. Niskaturvoitusta ei näkynyt ja tulokseksi saatiinkin iän ja verikokeiden perusteella 1:8300. Kätilö oli todella mukava ja käynnin jälkeen jäätiin odottelemaan vielä lääkärikäyntiä jossa ultrattiin vatsan päältä molemmat valtimot jotka virtaavat kohtuun. Molemmista kuului vähän vastusta ja verenvirtausmittauksen jälkeen lääkäri sanoi että alan syömään aspiriinia 100mg päivässä aina viikolle 36 saakka. Tämä ennaltaehkäisee raskausmyrkytystä. Tämän kaiken jälkeen ilmoitettiin läheisille että kaikki on kunnossa. Ilmoitettiin uutiset myös ystävillemme ja he sekosivat onnesta! <3 Samana päivänä vielä kuultiin että Matiaksen siskonlapsesta tulee poika!

Rv 12+3: Tänään oli tokavika työpäpäivä taimitarhalla. Töiden jälkeen syötiin kalaa ja nopeasti valmistauduttiin Adalian yo-juhliin. Lähdettiin ajamaan Helsinkiin päin ja juhlissa viihdyttiin reilun tunnin verran. Oli ihana jutella vauva-asioista isin puolen suvun kanssa. Sit piti lähteä ruokakauppaan kun huomenna kaupat eivät ole auki. Vatsa kipuilee vähän väliä. Illalla kotona katseltiin the joulukalenteria.

Rv 12+4: Itsenäisyyspäivä. Nukuttiin pitkään aamulla. Syötiin aamiaista ja vaan loikoiltiin ansaitusti. Myöhemmin tehtiin ruoka ja lähdettiin neljäksi Hyvinkäälle. Meillä oli treenit joiden jälkeen roudattiin bändikamat keikkapaikalle Ilonaan. Saatiin tilata omat pitsat ja juhlittiin isolla seurueella Suomen itsenäisyyttä. Soitettiin tunnin setti ja alussa laulettiin acapellana Finlandia-hymni. Saatiin paikanpäällä PALJON onnitteluita vauvamme johdosta. Ihana ilta. Tanssittiinkin ja jaksettiin olla juhlissa jopa kahteen asti. Kotona tuli uni simmuun heti. <3

4 kommenttia:

  1. Se oli kyllä ihmeellinen tunne ku näki ultrakuvan ensimmäistä kertaa. Sitä ois voinu jäädä tuijottamaan vaikka loppuiäksi :D joko sulla on raskausmaha tullu näkyviin? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sitä se tosiaan oli! Silloin 10+0 lääkärinkäynnillä kun oman pikkuisen näki ultrassa ekan kerran niin se oli kyllä elämäni onnellisin hetki! :') <3 Eikä sitä oloa pysty itse kuvailemaan, se täytyy kokea itse :) Ei mulla vielä mitään vauvamasua ole, vähän on koholla ja turvottaa mutta kovin pieni se maha vielä on. Huomenna otetaan uudet masukuvat kun 15+0 tulee täyteen!!!! <3 :) Oon niin onnellinen!

      Poista
  2. http://myttysenodottaja.blogspot.fi/

    Ihana blogi sulla :) Jään kyllä lukemaan ehottomasti! :)

    VastaaPoista