Asiat mitkä harmittaa

Sektiohaava: Se on pitkä, ruma, leveä ja punainen. Mun tekee pahaa katsoa sitä, se on oksettava enkä tunne oloa viehättäväksi sen kanssa. Kiitän onnea kuitenkin ettei minulle tehty hätäsektiota (pystysuora viilto) vaan kiireellinen sektio (vaakasuora viilto). Arpi on vino ja kaartaa toisesta päästä huomattavasti ylöspäin. Mietin että kuvitteliko kirurgi viiltävänsä suoran viivan mun lantion mukaisesti, koska mun lantio on vino ja sen takia napakorunikin on huomattavasti vinoon lävistetty. Leikkausarpi ei mene piiloon alushousujen alle. Riipuen tosin pöksyjen mallista mutta ei se piiloon kyllä mene. Tiedän että muihin verrattuna tämä on muilta huomaamaton pikkujuttu eikä mulla ole leikkausarpia esim kasvoissa, mutta koen silti että mulla on oikeus ilmaista kuinka harmissani haavastani olen. En ymmärrä miksi jotkut haluavat vapaaehtoisesti valita sektion alatiesynnytyksen sijaan. Mua alkaa ihan oksettamaan kun mietin sitä operaatiota, olin kaiken aikaa hereillä, vatsa viillettynä auki. Tekee todella inhottavaa kun pukee housuja ja jos kynsi raapaisee viiltohaavaa. Sama tunne tulee edelleen polvien leikkaus arvista (skolioosi) ja välillä niitä sattuu jos Matias vahingossa venyttää ihoa niin että iho pingoittuu polvien viiltokohdista. Muutenkin koko sektiohaavan alue ja ympärillä oleva iho on tunnoton.

Oltiin viikonloppuna Paten kanssa jo meidän sängyssä nukkumassa kunnes heräsin siihen kun Matiaskin tuli nukkumaan, halasi mua ja puhui jotain mun mahan avaamisesta ja siitä miten ylpeä ja kiitollinen hän on mulle. En muista tarkalleen mitä Matias puhui mutta siitä tuli hyvä mieli.

No onhan siinä haavassa hyviäkin puolia. Se on siisti, hyvin parantunut viilto. Pate pullautettiin sen kautta turvallisesti maailmaan ja tuloksena oli terve vauva ja terve äiti. Sen myötä synnytys oli ohi ja kaikki odotus palkittiin. Haavaa kun katsoo niin siitä kyllä tulee aina muistumaan mieleen poikamme Pate. Onhan se myös eräänlainen taisteluarpi jota voin ylpeänä kantaa ja on mua muistuttamassa että mä pystyin siihen. Mitäpä sitä lapsen eteen ei tekisi. Vaikka sektio oli pakko tehdä, riippumatta mun mielipiteestä, niin tekisin sen koska vain uudestaan kun lopputuloksena on tämä, terve oma rakas lapsi.

Kerrostalossa asuminen vauvan kanssa: Vaunuja ei uskalla todellakaan säilyttää ulkona tai rappukäytävässä. Täällä on tapahtunut niin paljon varkauksia ja viimenen tikki oli kun mun tehtaalta tullut 2kk vanha skootteri varastettiin sisäpihalta. Vaunuja ei edes saisi säilyttää rappukäytävässä paloturvallisuuden takia, mutta naapureiden luvan myötä ollaan muutamat kerrat pidetty pelkkää vaunurunkoa alhaalla rappukäytävässä, jotta pääsen ulos Matiaksen työpäivän aikana. Asutaan toisessa kerroksessa ja vaunukoppaa+vauvaa on todella raskas yksin kantaa ylös ja alas! Jos on lämmin ilma, niin parveke kuumenee äkkiä eikä sinne voi laittaa vauvaa päiväunille. Parvekkeelle porottaa herkästi aurinko eikä varjopaikkoja ole. Kun ilma viilenee niin vauva nukahaa nopeasti parvekkeelle ja nukkuu vaunukopassa lattialla ilman runkoa. Läheskään aina Patea ei tarvitse partsille nukuttaa, riittää kun vauvan pukee, laittaa koppaan ja keinuttaa pari kertaa kopan keinuvalla pohjalla niin simmut menee kiinni ja Pate nukahtaa. Mutta joskus tarvitsee nukuttaa niin että heiluttelee koppaa ilmassa jalalla tukien, kopan painavuuden vuoksi, jonka seurauksena mun sääret ovat aina täynnä mustelmia. Pukeminen parvekkeelle on haastavaa, säät ja parvekkeen lämpötilat saattavat heitellä ihan laidasta laitaan Paten päiväunien aikana. Meillä ei ole itkuhälytintä vielä, koska oon metsästänyt jotain käytettyä enkä raaskisi ostaa uutta. Jos parvekkeen oven pitää kiinni niin itkua ei kuule kuin olohuoneeseen. Jos ovi on rakoisellaan niin kylmä viima tulee sisään ja ovi saattaa pomppia ja herättää vauvan.

Hiusten lähtö: ''Synnytyksen jälkeen estrogeenin määrä elimistössä putoaa, ja raskausaikana kasvuvaiheen ansiosta päässä pysyneet hiukset alkavat lähteä. Hiustenlähtö on huipussaan kolmisen kuukautta synnytyksen jälkeen.'' Hiuksia on kaikkialla. Siis kaikkialla!! Ollut jo reilun kuukauden ajan. Voin harjata hiukset vain suihkukopissa ja vessanpöntön päällä, föönauksesta puhumattakaan. Lattiat ovat täynnä pitkiä tummia karvoja, hiukset jäävät käteen kun niihin koskee, saatika sitten kun hiukset harjaa! Suihkun jälkeen pyöräyttelen isot hiuskerät pois aina käsin. Ne vaan irtoilee ja mulla menee hermot kun jokapäivä pitäisi imuroida kun lattiat tulvivat mun hiuksia!! Ne tarttuvat jalkoihin, niitä on joskus Paten suussa, suihkun suodatin tukkeutuu mun hiuksista ja ne kutittavat kun ovat jo irronneet mun päästä mutta roikkuvat jossain kyynärpään kohdalla. Ugh!!! Matiaskin valittaa niistä ja välillä kauhistelee vessan ja suihkun lattiaa että oonko käynyt suihkussa vaikka olisin vain kuivallut hiukset hiustenkuivaajalla. Tämän kaiken lisäksi se ei ole kivaa että hiukset ohenee todella paljon. Joillekkin tulee ihan kaljuja kohtia, onneksi mulle ei ole tullut - ainakaan vielä...